puun henki

Täällä asuu puun henki.

Metsässä asuu erilaisia puunhenkiä.

Olen täynnä pahkanaama ja minua hävettää kun kaikki tuijottaa olemustani.

   Kun olin nuori, minulle tuli identiteettikriisi, en tiennyt haluanko olla eläin vai kasvi.

   Minä olen puuntoukka  ja tässä vaan kasvan ja paksuunnun.  Minusta tuli pöllösilmä

Minä olin metsän suurin eläin ja pakenin kaikkea liikkuvaa. Mutta sitten
pysähdyin tähän. Harvoin joku kulkija täällä kulkee, ja vielä harvempi minua
huomaa. Ainoa huvini on nähdä vuodenaikojen vaihtelut. Näetkös, komeat
sarveni, vuosi vuodelta ne kasvaa aina isommaksi.

  Tälläisen rujon muodon Luoja mulle antoi. 

   Minua vaan potkitaan jos olen jonkun tiellä.

 

    Me ollaan kaikki vähän outoja otuksia kait.

lettujen paistoa

On vielä vanhanajan vatkain hyvässä kunnossa. Hyvin vispaa käsivoimalla.
Nämä vispaimet oli joskus sellaisia kapineita, joita emännät saivat tupaantuliaisina tai lahjaksi jos täyttivät vuosia tai oli muita juhlimisen aiheita. Kyllä siinä perheen naisväellä oli ihmettelemistä kun näkivät miten kampea veivaamalla saa tehtyä kakkutaikinat ja kermavaahdot.Siinä veivatessa tuli puhuttua perheen kanssa kaikki huolet, päivän uutiset ja tapahtumat ja ehti kuulustella lasten läksytkin. Jos joku vieras tuli kylään saatettiin sanoa, että vispaapas sinäkin vähän niin päästään juttuun.
Kaikkeen oli silloin aikaa ja vispilän veivaus olikin hauskaa ajan viihdettä. Jos ei keksinyt mitään muuta vispattavaa, niin hauskuutta riitti kun sai vispata vettä niin että vesi kuohusi vispaimessa.
Mutta sitten kauppaan alkoi tulla sähkövispaimia. Kun emännät kuulivat, että nappia painalla vispaantuu paksukin taikina, niin lähtivät juoksujalkaa kauppoihin jotta saavat omansa, ennenkuin kaikki viedään.
Niin loppui emänniltä kammen vääntäminen ja vispaimet heitettiin perimmäiseen kaappin nurkkaan. Samalla loppui juoru-uutiset ja päivän tapahtumien kertailu ja lapsetkin sai selvitä omin nokkinensa läksyistä. Se oli ikävä loppu tälle vispiläkaupalle.

kävelyä kallioilla

Kävin kokeilemassa olisiko minusta vuoristokiipeiljäksi.

Täältä löytyi kohde, joka sopii tälläiselle aloittelijalle.

   Päätin aloittaa kiipeämisen tälläisestä vähän helpommasta.
    Kallio vaikutti jyrkältä ja etsin sopivaa reittiä, pahimmat paikat kuljin ylös nelinkontin.

Maasto oli vaihtelevaa ja paikoin kallioiden välissä oli kuiluja.

Tuonne ei kannata mennä.

 Sitten tulinkin vuoriston korkeimmalle huipulle. Lähemmäksi reunaa en uskaltanut mennä.

 Jos täältä vetäisi suoran linjan etelää kohti tämä olisi alueen korkein paikka.
 Jos edessä ei olisi metsää täältä näkisi selkeällä ilmalla Suomenlahdelle saakka.

Luonnon rauhallisuudesta ja kauneudesta huolimatta täällä ei monikaan kulje.
Kallioiden päällä sammal on saanut kasvaa rauhassa, monen lajin sammalta täällä kasvaakin.

   Täällä sitä olisi poroillekin pallerojäkälää.

  Rinteessä oli vielä mustikoita, mutta ne oli mauttomia. Luonto oli värjännyt lehdet punertaviksi.

taaborinvuoren näkymiä

Kirjailija Aleksis Kiven nimesi kotinsa lähellä olevan kallion Taaborinvuoreksi.
Mäellä olevat rakennukset on siirretty sinne lähiseudulta kuvastamaan sen ajan arkista elämää.
Alueella on kesäteatteritoimintaa.

Kävin kulkemassa ja katsomassa millaiselta siellä näyttää.
   kesäteatterin näyttämöalue

    kesäteatterinäyttämö

  aittarakennus

   vanha hirsirakennus

      paja

     sepänmökki

kärsimyskukka

Kärsimyskukat on olleet minulla kaksi kesää. Kärsimyskukan kukka kestää avoimena noin vuorokauden, viileässä kauemmin. Kukka avautuu ja sulkeutuu kuin varkain, eli nopeasti.

.

puolukkametsän muistoja

Nyt on puolukoitten aika.

Muistui mieleeni muistoja usean vuoden takaa. 

Ämpärit täyttyi ja palattiin  puolukkareissulta pois.

Mirri-kissa oli silloin nuori ja kulki mukana puolukkametsässä.