kukkakaupassa käynti

Sateinen päivä ja niin ankea ilma, että halusin piristää itseäni käymällä kukkakaupassa. En tiennyt mitä kukkia siellä nyt olisi, joten kiertelin ja katselin.

 

 Värinokkosia minulla on ollut joka vuosi.

Ruusubegonioita oli monta väriä, mutta nyt en innostunut niistä.

 Syklaameja oli monta väriä, mutta nekään ei saaneet minua ostotuulelle.

 Leijonankita.

 

päivän matka urajärvelle

Urajärvi on lähdepohjainen järvi ja sen vesi on hyvin kirkasta. Aikasemmin siellä oli lokkeja, mutta nyt ne oli häipyneet toisaalle kauemmaksi. Rannan lähellä uiskenteli härkälintu, vai oliko niitä useampikin. Härkälinnun ääni on karjuntaa tai karkeaa kiljuntaa. Sitä kuuluu aika lyhyen aikaa keväällä pesinnän alkaessa.

Urajärven ympäristössä ei  kuulunut enää lintujen laulua. Katselin sitten kukkia ja perhosia. Tässä  mehiläinen nurmikaunokin kukalla.

Keisarinviitta on kookas hopeatäpläperhonen, se pysähtyi lehdelle kuvauksen ajaksi.

Loistokultasiipi levähti lehdellä hetken aikaa.

Neitoperhonen on uutta tämän kesän sukupolvea ja on värikkäimpiä täpläperhosia.

Vesivehmaa on nimensä mukaisesti vehmasta seutua ja maastollisesti tasaisen kumpuilevaa..

Maisemat on kuvauksellisia.

 Alueella on vanhaa maaseutumaista asutusta, jota halkoo erisuuruiset peltotilkut ja rehevät kuusikot.

Poikkesin lentokentälle, jossa oli nyt aika hiljaista.

Yksi lentokone oli nousi ilmaan.

Tästä pääsee luontopolulle.

Toinen kyltti opastaa koiran omistajia.

Kävin aikasemmin tuntemassani kangasvuokkopaikassa. Silloin kun löysin paikan siellä kasvoi hajanainen kangasvuokkoesiintymä. Pian tuli metsäkoneet ja esiintymä jäi puukasojen ja purujen alle.

Koneitten jäljiltä löysin enää vain yhden taimen. Sen vaiheita olen seuraillut muutaman vuoden.

Sitten kirjaimellisesti tie nousi pystyyn.

Käänsin auton nokan paluumatkalle.

Tämän matkan tavoitteena oli keräillä marjoja. Tämän verran niitä sitten löytyi.
Enpä muista näin heikkoa marjavuotta aikoihin, niin kauan kuin olen marjoja keräillyt.

päivän matka urajärvellä

Urajärvi on lähdepohjainen järvi ja sen vesi on hyvin kirkasta. Aikaisemmin siellä oli lokkeja, mutta nyt ne oli häipyneet toisaalle kauemmaksi.

Rannan lähellä uiskenteli härkälintu, vai oliko niitä useampikin. Härkälinnun ääni on karjuntaa tai karkeaa kiljuntaa. Sitä kuuluu aika lyhyen aikaa keväällä pesinnän alkaessa.

Urajärven ympäristössä ei  kuulunut enää lintujen laulua. Katselin sitten kukkia ja perhosia. Tässä  mehiläinen nurmikaunokin kukalla.

Keisarinviitta on kookas hopeatäpläperhonen, se pysähtyi lehdelle kuvauksen ajaksi.

Loistokultasiipi levähti lehdellä hetken aikaa.

Neitoperhonen on uutta tämän kesän sukupolvea ja on värikkäimpiä täpläperhosia.

Vesivehmaa on nimensä mukaisesti vehmasta seutua ja maastollisesti tasaisen kumpuilevaa..

Maisemat on kuvauksellisia.

 Alueella on vanhaa maaseutumaista asutusta, jota halkoo erisuuruiset peltotilkut ja rehevät kuusikot.

Poikkesin lentokentälle, jossa oli nyt aika hiljaista.

Yksi lentokone oli nousi ilmaan.

Tästä pääsee luontopolulle.

Toinen kyltti opastaa koiran omistajia.

Kävin aikasiemmin tuntemassani kangasvuokkopaikassa. Silloin kun löysin paikan siellä kasvoi hajanainen kangasvuokkoesiintymä. Pian tuli metsäkoneet ja esiintymä jäi puukasojen ja purujen alle.

Koneitten jäljiltä löysin enää vain yhden taimen. Sen vaiheita olen seuraillut muutaman vuoden.

Sitten kirjaimellisesti tie nousi pystyyn.

Käänsin auton nokan paluumatkalle.

Tämän matkan tavoitteena oli keräillä marjoja. Tämän verran niitä sitten löytyi.
Enpä muista näin heikkoa marjavuotta aikoihin, niin kauan kuin olen marjoja keräillyt.

mandariinisorsa lammella

Mandariinisorsa on viihtynyt koko kesän lähitienoolla olevalla lammella. Tähän vuodenaikaan sorsakoirailla on sulkasato. Talvipukuisena mandariinisorsa se on aika erikoisen värinen. Jos lintu pysyy samalla alueella poikkean katsomaan, kunhan se on saanut talvipuvun.

parveketomaatit

Ostin taimikaupasta keväällä tomaatintaimia. Parveketomaatin
kasvattaminen ostotaimesta ei ole kannattavaa, mutta suurin ilolienee kasvattamisen ilo.

olavinlinna matkalla itäsuomessa

Puolen yön jälkeen Olavinlinnan maisemassa. kuvauspaikka

Saapuessani näin jonkun hiipailevan rannalla. Yö oli aika pimeä ja  hahmo erottui vettä vasten. Aika pelottavaa lähestyä rantaa. Koko ajan se pelko, että öinen hiippari saattoi olla piilossa jossain puskassa selän takana. Nappasin äkkiä kuvat. Kotona myöhemmin tarkistin kuvat ja huomasin kaksi hahmoa puun juurella, erottuu jotenkin tuossa kuvassa.
Alimmassa kuvassa näkyy myös tähtitaivaalla kirkkaana joku planeetta.

matkalla itäsuomessa ilomantsi

Automatkailun tieopasteita.

Pysähdyin risteykseen tuumimaan jos kävisi Jerusalemissa saakka.

 Ilomantsin kadut on avaria ja siellä vaikutti hiljaiselta.

Ilomantsissa sijaitsee maamme suurin ortodoksinen puukirkko. Aika komea rakennus onkin.

Kadun varrella kaunis kukkaikkuna osui silmään, eli piristävä näköhuomio.

Pogosta on paikallinen sanomalehti.

 Sitten piti poiketa tankkamaan.

Tsasouna, kuva allaolevassa esitteessä.

  Kaunis järvimaisema Sonkaja