Lähdin kävelemään äänen suuntaan. Korkealla kuusessa näkyi olevan iso risu pesä.
Pesäpuun lähellä lepäili korpinpoikanen mättäällä.
Se oli juuri niin peloton ja hämmästynyt näkemästään, kuin korpin poikanen voi olla.
Se ei ollut vielä lentokykyinen, mutta hyppelehti heittelehtien risukossa.
Pari viikkoa myöhemmin näin sen taas ja emot ruokki sitä pellolla.
Korpin poikasen elämä oli alkanut hyvissä merkeissä.