vanhat lintupöntöt

Vanhat lintupöntöt jätetään usein paikalleen. Kun se on laitettu paikalleen, siihen ei enää kajota.
Mutta kun se on pari vuotta paikallaan ollut, niin pesimisen jätökset alkaa lahottaa pönttöä.
Jotkut pöntöt putoaa alas kesken pesinnän, joistakin irtoaa kansi tai seinä, ja ne ovat täynnä vanhaa pesimäjätettä tai ovat joka nurkasta rempallaan.
Pönttöön kertyy ulosteita, joskus jää myös poikasia jotka ei selvinneet lentoon tai talven pakkasia suojaan hakeutunut lintu, jolle viimeinen yö oli liian ankara. 
Pöntöt kertovat omaa tarinaansa ja tarinan kertojana on usein käpytikka.
Hoidettu lintupönttö tyhjennetään pesäaineksista ainakin kerran vuodessa, parhaiten keväällä. Se voi antaa turvallisen pesäpaikan linnuille jopa viisitoista vuotta.

Tälläisiä lintupönttöjä on näkynyt luontoreissuillani.

puun henki

Täällä asuu puun henki.

Metsässä asuu erilaisia puunhenkiä.

Olen täynnä pahkanaama ja minua hävettää kun kaikki tuijottaa olemustani.

   Kun olin nuori, minulle tuli identiteettikriisi, en tiennyt haluanko olla eläin vai kasvi.

   Minä olen puuntoukka  ja tässä vaan kasvan ja paksuunnun.  Minusta tuli pöllösilmä

Minä olin metsän suurin eläin ja pakenin kaikkea liikkuvaa. Mutta sitten
pysähdyin tähän. Harvoin joku kulkija täällä kulkee, ja vielä harvempi minua
huomaa. Ainoa huvini on nähdä vuodenaikojen vaihtelut. Näetkös, komeat
sarveni, vuosi vuodelta ne kasvaa aina isommaksi.

  Tälläisen rujon muodon Luoja mulle antoi. 

   Minua vaan potkitaan jos olen jonkun tiellä.

 

    Me ollaan kaikki vähän outoja otuksia kait.

kadonnut pöllösilmä

Tein tuttavuutta tämän pöllösilmän kanssa vuonna 2006.
Se oli hämmästyneen ja hauskan näköinen. 
Vuosien kuluessa poikkesin sitä välillä katsomassa.
Sitten se unohtui pitkäksi aikaa ja epäilin, että pöllösilmän tarina olisi jo loppunut.  Keväällä kuljeskelin katsomassa kun räkättirastaat rakensivat pesiään. Tunnistin vanhan pöllösilmän vaikka se olikin paljon muuttunut. Pöllösilmäpuu oli saanut suojakseen lautakehikon.
Pöllön henki elää vanhassa koivussa vielä tämän jälkeenkin.

metsä oli ja meni

Luonnossa kulkiessa löysin metsän, oli tunne että siellä voisi viipyä pitempäänkin.

Sammal oli pehmeää, tuntui hyvältä kävellä pehmeässä sammalmetsässä.
Sienireissulla saattoi pysähtyä vaikka kannon päähän.

Kumpareen päällä on monta isoa kiveä, ovat jääkauden jättämiä järkäleitä.

Isoimpien kivien alle olisi pystynyt piiloutumaan.

Sammaleisen maaston notkelmista löytyi syksyllä suppilovahveroita.

Myös rouskuja ja muista sieniä löytyi kosteasta metsästä.

 Metsässä oli pari omaa lintupönttöä.

 Mustikka-aikaan kävin katsomassa löytäisinkö mustikoita.

Metsä oli hakattu pois.
Sinne meni mustikat ja sienet. Mutta miten kävi lintupöntöille.

Pöntöt oli onneksi tallella.

Ympäristo on muuttunut sen verran, että otin pöntöt mukaani ja siirrän ne muualle.

 

hakkaamisen jälkeen

Kuljen joskus tätä polkua pitkin, koska se tuo mieleen lapsuuden aikaiset metsäpolut. Sen varrella kasvaa kaksi yhteen kasvanutta puuta.
Tänään kuljin sitä kautta huomasin, että matalaa pensaikkoa oli hakattu pois ihan niiden läheltä.

Olin seurannut pitkään näitä yhteen kasvaneita puita. Ne alkoivat kertoa omaa tarinaansa, kun pysähtyi niitä katsomaan ja kuuntelemaan. Ne olivat olleet siinä jo aika kauan, kantaneet yhdessä lumikuorman, kestäneet pakkaset ja myrskytuulet. Kun huomasin, että ne oli säästyneet nyt hakkaamiselta olin mielissäni. Nyt ne saisivat enemmän valoa.

Kuljin jonkin ajan kuluttua polulla. Puut olivat sittenkin hakattu. Miten surullista.

Kului kuukausi kun taas kuljin polkua pitkin. Polun reunalla vastapäätä niitä kahta puukaverusta on kasvanut nuori kuusi, jonka kasvua olen seurannut muutaman vuoden. Se oli säästynyt hakkuilta. Voisinkin jatkaa sen seuraamista ja kuunnella joskus kuusen tarinaa.

 Sama kuusi, viisi vuotta aikasemmin vuonna 2012 jouluna.

kuusipuusta on moneksi

Kuvia selatessa tulin huomanneeksi että kansioissa on monen aiheisia kuvia.
Kuusi on numero tai lukumäärä, mutta se on myös havupuu. 

Tähän kuusikkoon muodostunut polku on kuusikkokuja, piikkkejä sataa niskaan jos siitä läpi kulkee.

Kuusipuu tarjoaa linnuille ravintoa runsaasti. Kuusipuun tarjoaman suojan ja ruuan turvin monet talvilinnut selviää talvesta. Siemensyöjät syövät kävyn siemeniä, kuten tässä pikkukäpylintu.

Kuusitiaisen elinympäristönä on kuusimetsä. Talvisin se löytää kuusen oksilta ötököitä.

Kuusen oksille on kasvanut naavaa, sitä voidaan pitää ilman puhtauden mittarina. Saastuneessa ympäristössä naavaa ei muodostu.

Kuusi on maamme tärkein rakennuspuu. Siitä tehdään huonekaluja, lautoja ja vaikkapa paperia.

Kuusen lehdet, eli piikit uusiutuvat muutaman vuoden välein. Metsässä on valtava muurahaisarmeija joka lakkaamatta työskentelee ja kerää piikkejä kasoihin. Työ on äärettömän hidasta, mutta muurahaiset ovat loputtoman ahkeria, suurella joukolla työ edistyy. Tämän keon kokoaamiseen on voinut mennä kymmeniä vuosia.

Keon rakentaminen alkaa pienestä. Tämä keko sijaitsee kostealla suolla. Ympärillä kasvaa hidaskasvuisia näreitä. Mutta äärettömällä sitkeydellään muurahaiset ovat keränneet ympäristön näreistä piikkejä keon pohjaksi.

Vanha kuusi on ollut kauan paikallaan. Ehkä noin 100 vuotta sitten tuolle paikalle osui yksi kuusen siemen, joka säästyi tallomiselta, ehkä se pääsi kasvamaan piilossa emokuusensa alla. Kun sitten emokuusi kaadettiin, jäi se taistelemaan oman elintilansa puolesta. Kasvoi ja vahvistui. Siitä kasvoi alueensa yksi komeimmista kuusista.  Koska se kasvoi suojelualuella sitä ei kaadettu, vaikka se osoitti jo ränsistymisen merkkejä. Se tarjoaa vieläkin suojaa ja ravintoa lukuisille lajeille. Huomasin eräänä päivänä palokärjen nakuttelevan sen runkoa, ehkä rungon sisällä oli ötököitä.

Jotkut kuuset ei koskaan päädy lautatehtaalle, eikä rakennuspuuksi, vaan lopulta ne hajoavat maahan. Tälläiset kaatuneet ja lahoavat puut on kasvieliöitten ja maan pikkueläjien aarreaittoja.

Orava oli löytänyt mieleuisan rakennuspaikan pesälleen kuusen oksilta.

Kuusen ja koivun rungolla näkee joskus erinäköisiä ja erikokoisia pahkoja.
Tämän erikoisen näköisen pahkan kuvasin kiutakönkään polun varrelta.

Kuusi suojautuu ympäristöä vastaan erittämällä pihkaa. Pihka on tarttuvaista ja muodostunut kuusen erittämästä öljystä ja hartsista. Pihkalla uskotaan olevan lukuisia terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Kuusen oksan tynkään voi ripustaa koristeeksi kesäisen kukkaseppeleen.

Siinä on kasvanut kaksi kuusikaverusta polun varrella.

Nuori kuusen taimi on löytänyt kasvupaikan vanhan kuusen lahonnesta kannosta.

Tässä kuusentaimi  jäänyt emokuusensa tyvelle kasvamaan.

Tasakasvuinen keskivanha kuusimetsä.

Tämä kuusi sai elää yli 100 vuotiaaksi ja oli terve kun se kaadettiin.

Täällähän näitä kaadettuja kuusia on kasassa.

Kuusipuu luo perinteisen joulun tunnelman. Sen oksilla loistavia kynttilöitä katsellaan ja sen ympärillä pyöritään. Sen alle tuodaan lahjat. Meillä kissakin ihastui aidosta joulukuusesta.