sunnuntai 9. elokuuta 2020

metsä oli ja meni

Luonnossa kulkiessa löysin metsän, oli tunne että siellä voisi viipyä pitempäänkin.
Sammal oli pehmeää, tuntui hyvältä kävellä pehmeässä sammalmetsässä.
Sienireissulla saattoi pysähtyä vaikka kannon päähän.


Kumpareen päällä on monta isoa kiveä, ovat jääkauden jättämiä järkäleitä.
Isoimpien kivien alle olisi pystynyt piiloutumaan.

Sammaleisen maaston notkelmista löytyi syksyllä suppilovahveroita.
Myös rouskuja ja muista sieniä löytyi kosteasta metsästä.

 Metsässä oli pari omaa lintupönttöä.

 Mustikka-aikaan kävin katsomassa löytäisinkö mustikoita.

Metsä oli hakattu pois.
Sinne meni mustikat ja sienet. Mutta miten kävi lintupöntöille.

Pöntöt oli onneksi tallella.

Ympäristo on muuttunut sen verran, että otin pöntöt mukaani ja siirrän ne muualle.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti