talvinen metsäpolku

      Kuljin metsätien kautta, jossa kuvasin lyhyen action-kameran videon.

                                                video

kalkkilouhoksen polku

Tänään Laukkosken suunnalla ja tarkoituksena käydä ikivanhalla kalkkilouhoksella.

 

Luontoreitin edessä ilmoitettiin, että polku on suljettu liiallisen kävijämäärän takia.

Ketään ei näkynyt, ja hiljaista oli joten lähdin hiljaiselle metsäpolulle.

Kalkkikaivoksen seinämän reunus oli vain noin metrin tai syvä, mutta pituutta sillä oli enemmän.

Louhoksen reunalla valkeaa kalkkikiveä.

Kalkia louhittiin 1834 luvulta alkaen, rakentamiseen ja maanparannukseen.
Louhos on noin 100 metriä pitkä, puolitoistametriä syvä ja samanverran leveä.

Puut ovat ehtineet kasvaa louhoksen toiminnan loputtua.

Tällä polulla ei ole paljoa kulkijoita ollut.

metsä oli ja meni

Luonnossa kulkiessa löysin metsän, oli tunne että siellä voisi viipyä pitempäänkin.

Sammal oli pehmeää, tuntui hyvältä kävellä pehmeässä sammalmetsässä.
Sienireissulla saattoi pysähtyä vaikka kannon päähän.

Kumpareen päällä on monta isoa kiveä, ovat jääkauden jättämiä järkäleitä.

Isoimpien kivien alle olisi pystynyt piiloutumaan.

Sammaleisen maaston notkelmista löytyi syksyllä suppilovahveroita.

Myös rouskuja ja muista sieniä löytyi kosteasta metsästä.

 Metsässä oli pari omaa lintupönttöä.

 Mustikka-aikaan kävin katsomassa löytäisinkö mustikoita.

Metsä oli hakattu pois.
Sinne meni mustikat ja sienet. Mutta miten kävi lintupöntöille.

Pöntöt oli onneksi tallella.

Ympäristo on muuttunut sen verran, että otin pöntöt mukaani ja siirrän ne muualle.

 

sienimetsässä

Kävin taas  etsimässä sieniä. Lähiseudulla ei sieniä liioin ole, joten täytyy mennä vähän kauemmaksi löytääkseen täytettä korin pohjalle.

Metsämaisema on rauhoittava. Tuntuu kuin aika pysähtyisi ja mieli lepää. Pian kuului korpin rääkkymistä, se loi aitoa erämaan tunnelmaa tähän maisemaan.

 Yksi herkkutatti löytyi, sekin jo toukkien nakertelema.

 Suppilovahveroita löytyy hyvin harvakseltaan, siellä missä niitä on, niitä on yleensä useampia.

Limanuljaska taisi olla sieniretkeni yleisin sieni. En niitä mielellään kerää, koska ovat niin lötköjä.
Löysin rouskuja yhteensä noin kolme litraa ja suppiksia litran verran.
Ehkäpä toisella kertaa löydän enemmän, suppiksia ainakin voisi vielä löytyä.

syksyinen metsä

Syksyisiä kuvia lähiseudun erämaametsästä.

myrskyn kaatama metsä

Meinasin lähteä puolukkametsään, oikeastaan lähdinkin, mutta jäi menemättä.

kuusen kanto

Kävin hakkuuaikoilla vanhan kantovanhuksen luona.  Kuusenkanto on vanhentunut yhdeksällä vuodella. Katselin sen rapistuneisuutta. Ilme oli entistä surullisempi.

 

 

Katselin sen rapistuneisuutta. Ilme oli entistä surullisempi.

Se näytti silloin surulliselta melkein näytti että se haluaa sanoa jotakin.

Päätin käydä sitä taas joskus katsomassa.

keväistä menoa

Kunhan vaan kuvasinulkona kulkiessani.