matkustamisen vaikeus

Olen matkustanut junalla niin harvoin, että joka kerta matkustaessani on joku asia muuttunut.
Minulle tuli tarve matkustaa junalla ja ostin R-kioskilta valmiiksi junalipun.
Lipusta otettiin myyntipalkkio, joka oli peräti 35% lipun hinnasta, mutta maksoin sen mukisematta.
Sen jälkeen aloin selvittää miten pääsen matkustamaan ilman myyntipalkkioita.
Siskoni oli kertonut käyttäneensä puhelimen junasovelluksia ja sen olleen kätevä.
Niinpä latasin puhelimeen VR;n ja HSL sovelluksen. Kumpaakohan minä tarvitsen.
Menin lipunmyyntitoimistoon, jossa kyselin lipuista ja mitä alennuksia voisin saada.
Siellä tarjottiin HSL-korttia, johon saisin ehkä alennuksen.
Kortille kun on ladannut rahaa, niin ei tarvita kuin vilauttaa korttia kortinlukijalle.
Arvelin, että puhelimen HSL-sovellus on synkronoitu HSL-korttiin, mutta huomasin, että ne ei ole kimpassa keskenään. Puhelin tarvitsee omat maksusysteemit ja kortti omansa.
Lähdin vielä tutustumaan juna-asemalle,
jossa maitojuna saapui juuri laiturille ja matkustajat jonottivat junaan pääsyä.

Lippuaparaatit oli rakennuksen päädyssä. Niistä saa VR lippuja ja toisesta HSL-vyöhyke lippuja.
HSL-kortti ja kertalippu.

    Tunnelista löytyi kartta josta selviää vyöhykkeet ja alueet.

jokioisten rautatie

Jokioisten ja Humppilan välillä on  museorautatie.  Kesäaikaan viikonloppuisin siitä kulkee höyryveturi. Museorautatien pituus on 14 km ja se on kapearaiteista, raideleveys on 75 cm.

Päätin kesäisenä lauantaina käydä katsomassa museorautatien tunnelmia. 

Pysäkillä oli matkustajia odottamassa höyryveturijunan saapumista. Ilmassa oli vanhan ajan tunnelmaa.

Veturi kävi kääntymässä radan päässä.

Asemarakennuksessa myytiin lippuja junaan.

Poikkesin myös Raemäen pysäkille. Siellä oli pieni lipunmyyntikoju, lieneekö enää toiminnassa.
Höyryjunien aikataulu löytyi ja paikka oli maaseutumaisen rauhallinen.

 

Asetuin seisomaan ratakiskojen väliin, tässä huomaa raiteen todellisen kapeuden tai leveyden.

Pitkä heinettynyt kapearaiderautatie Raemäen pysäkiltä Humppilan suuntaan.

vanhan ajan lättähattu

Lättähattu liikennöi kesäaikaan Helsingin ja Porvoon välillä
Oli aikomus mennä paremmalle kuvauspaikalle, mutta juna tulikin etuajassa.

ukko-pekka puuskuttaa menemään

Pitihän tätä käydä kuvaamassa, sillä vanha Ukko-Pekka veturi tuo mieleen nostalgiaa ja lapsuusmuistoja. Höyryveturien puksuttelu kuului kauaksi ja junan pillin puhallusäänet ilmoittivat junan lähestymisestä.

Ukko-Pekka on suurin ja voimakkain höyryveturi. Se ei ole ainoa laatuaan sillä  Ukko-Pekkaa valmistettiin yhteensä 22 kappaletta vuosina 1937-1957. Ensimmäinen varsinainen Ukko-Pekka veturi kantoi numeroa 1001. Tämä kuvaamani 1009 veturi valmistui  v.1948-1949 ja on nykyisin ainoa käytössä oleva Ukko-Pekka-höyryveturi.

menolippu

Joskus harvoin joudun käyttämään junaa, tavallisesti kuljen omalla autolla. Edellisestä junamatkasta oli kulunut jo aikaa, joten osaanko matkustaa enää junalla. Junassa ei enää myydä lippuja, joten se on ostettava ennen matkaan lähtöä. Siinäpä tuumailtava miten ja mistä saan junalipun ostettua. Selvisi, että helpoiten sen saa R-kioskilta. Asemalaiturilla oli ihmeen hiljaista, niin junassakin.

 

Leimauslaite taisi olla samanlainen kuin viimeksikin.

Matka naapurikaupunkin ei kauan kestänyt.

Liikenteessä näkyy kirjavia vihreitä, violetteja ja sinisiä junan vaunuja.

     matkalippu

höyryjuna

lättähattu

höyryveturi

Höyryjuna Helsingistä Porvooseen liikennöi kesäkuukausinaa.

lahden oikoradan rakentaminen

Rata on rakenteilla, tältä näyttää tänään.

 Kytömaalta etelän suuntaan.