Elias Lönnrot kulki runojen keruumatkallaan v 1828 Kiteen Hummovaarassa tapaamassa runonlaulaja Juhana Kainulaista. Runonlaulantaa hän tallensi 57 runon verran.
Hänen kerrotaan istuneen suuren männyn juurella kuunnellessaan Kainulaisen runonlauluja.
Tästä piti kääntyä ja ajella
hiekkatietä jonkin matkaa.
Saavuttin paikkaan, joka on Kainulaisen tila.
runonlaulaja Juhana Kainulaista. Runonlaulantaa hän tallensi 57 runon
verran.
Lönnrotin mänty. Mänty on rauhoitettu ja nimetty Lönnrotin männyksi.
Männyllä voi olla ikää 300- 500 vuotta, sillä puu oli jo silloin iso.
Ympärysmittaa sillä on nyt yli 3 metriä.
Lönnrot istui männyn juurella kuunnellessaan Kainulaisen runonlauluja.
Lönnrotin ajoista on
kulunut jo lähes 200 vuotta.
Lainaus Terho Marttila PDF-tiedosto Luonnonmuistomerkit Suomessa sivut56-57. Maisemantutkimus Huhtikuu 2017
Kiteen Kesälahden Hummovaaralla sijaitseva Lönnrotinpetäjä on rauhoitettu Metsäntutkimuslaitoksen päätöksellä luonnonsuojelulain perusteella vuonna 1959.
Puu on ikivanha, suuri ja näyttävä eli maisemallisesti vaikuttava. Päällimmäisenä on kuitenkin suuri kulttuurihistoriallinen arvo puun juurella on taltioitu kansalliseepoksemme Kalevalan tarinoita.
Legenda Lönnrotinpetäjän alkuperästä ajalta kauan ennen Lönnrotia ja Kalevalaa on myös taltioitu SKS:n kansanrunousarkistoon. Se on ollut – ja on edelleen – Kainulaisten suvun sukupuu.
Lönnrotinpetäjä on edelleen kuin ajan hammasta uhmaten hyväkuntoinen ja voimissaan. ” Kiteen Kesälahdella, tarkemmin Hummovaaralla. Ollessaan ensimmäisellä runonkeruumatkallaan 1828 Elias Lönnrot kohtasi samaisella ”Humuvaaralla” suuren runonlaulajan, Juhana Kainulaisen. Miehet istuivat kulttihongan juurelle, pakisivat ja naukkailivat. Aiemmat sukupolvet olivat ripustaneet petäjään karhunkalloja, mutta nyt puu olisi palveleva laulupuuna. Temppelimäisenä se tarjosi Kainulaiselle rohkeutta ja inspiraatiota. Sen läsnäolossa hänen oli hyvä ja sovelias esittää väkevämpiäkin loitsuja. Ja niin hän teki. Vierähti päivä, tummeni ilta ja lensi vielä päivä toinenkin ja tuon tuost puhkesi lauluun Kainulainen, lyhytkasvuinen petäjänjuurelainen. Yhteensä herkän tiedemiehen nopea sulkakynä tallensi puolensataa runoa. Mukana oli eeppisiä jatkoja ja katkelmia Sampo-runoista ja kultaneidon taonnasta, mutta niitäkin iskevämpi oli Lemminkäisen virsi. Sen pohjalta hahmottui Kalevalaan yksi sen pääsankareista.
Lönnrot piti Kainulaisen kohtaamista ensimmäisen keruuretkensä merkittävimpinä kokemuksena. Mänty on varmasti palannut hänen mieleensä monet kerrat Lemminkäisen osuuksia Kalevalaan sovitettaessa. Kalevalan ensipainoksesta tulee ensi vuonna 180 vuotta. Niin eepoksen kerääjä kuin runonlaulajat ovat tomuna. Mutta Hummovaaran petäjä ei ole moksiskaan. Se vain jatkaa keväiden, kesien, syksyjen ja talvien todistamista; se on ikivihanta havujaan syvemmin. Se on yksi niitä paikkoja maailmassa, missä luonnon ja kulttuurin rajat häilentyvät, kunnes niitä on vaikea nähdä.”
