taas laulaa mustarastas

Taas laulaa mustarastas.
Kun lapset oli pieniä meillä oli tapana viettää kesät mökillä oikeastaan mieheni kotipaikalla. Kävimme uimassa ja onkimassa ja teimme luontoretkiä. Joskus lähdimme kauemmaksi järvelle ja vietimme rannalla pitkiä aikoja auringon lämmössä.
Kesäleikkeinä keksittiin kaikenlaista yhteistä ajankulua, kilpailuja ja piiloleikkejä.
Kerran piiloa etsiessä löydettiin linnun pesä rakennuksen seinustalta.
Pesään oli jäänyt oli poikanen, joka ei päässyt toisten mukaan. Myöhemmin poikanen oli kuollut pesään. Lapset hautasi poikasen pihakuusen alle, haudalla he lauloi, "pii-pii pikkuinen lintu".
Mieltä jäi askarruttamaan mikä se lintu oli.
Kesän jälkeen hain kirjastosta kirjoja ja sain selville, että se oli mustarastas.
Sen jälkeen kesäisin tunnistin mustarastaan laulun mökkipihalla.
Taas kuulen mustarastaan kevätlaulua ja muistoissa elää pii-pii-pikkuinen lintu.

vanhan ajan maitokärryt

Maitokärryihin liittyy paljon entisjan nostalgiaa. Se oli korvaamaton apuväline maataloudessa. Kärryillä oli käyttöä peltotöissä, kuten perunalaatikoitten kuljetus, siihen lastattiin polttopuut navettaan saunaan ja tupaan. Sen kyydillä kuljetettiin vettä lehmien juotavaksi laitumelle.
Kärryillä kuljetettiin maitotonkat maitolaiturille josta maitoauto haki ja palautti ne päivittäin. Melkein joka talossa oli maitokärryt kun maalla asuttiin, paitsi ei meillä.
Joskus me lapset otimme kärryt ja kyydittiin toisiamme. Pienimpänä minä sain olla aina kyydissä, kun toiset juoksi kärryä työntäen, milloin vetäen pitkin hiekkaisia kyläteitä minkä kintuista pääsivät.
Ei ne koskaan huomanneet, paitsi jos unohdettiin palauttaa kärryt takaisin maitolaiturille. Joskus kärryt löytyi milloin mistäkin, kaupan pihalta tai junapysäkin läheltä, joskus tien reunan pusikosta. Silloin ne arvasi heti kenen lapset siellä oli käyneet leikkimässä.
Monenlaisia muistoja palautui mieleeni katsellessani ulos unohtuneita maitokärryjä.

puolukkametsän muistoja

Nyt on puolukoitten aika.

Muistui mieleeni muistoja usean vuoden takaa. 

Ämpärit täyttyi ja palattiin  puolukkareissulta pois.

Mirri-kissa oli silloin nuori ja kulki mukana puolukkametsässä.

                                            

muistokynttilä

 

 

Vein kynttilän muualle haudattujen muistoristille.

Moni muukin oli vienyt sinne kynttilän.

marraskuun potkutteluja

Usein tähän aikaan marraskuuta on jo lunta. Mutta täällä maa on edelleen paljas. Aamulla oli vähän lunta satanut, sen että auton ikkunat oli lumen sekaisessa jäässä. Talven tullessa muistuu mieleen vanhat kulkuvälineet.
Potkukelkka oli 1900 luvun alun ylellisyyttä. Maaseudulla se oli erinomainen kulkuväline talvisaikaan. Se oli erityisesti naisille sopiva kulkuväline, sillä se ei aiheuttanut pahennusta kansan keskuudessa siten kuin hiihtäminen tai luistelu saati polkupyöräily. Potkukelkka soveltui kevyisiin töihin. Sillä haettiin puita ja kuljetettiin vettä. Jos tiet oli aurattu sillä kuljettiin asiointimatkat kylälle ja kauppaan. Sen kyytiin pääsi pienet ja isommatkin lapset. Se oli korvaamaton liikkumaväline talvella. Suorastaan erinomainen keksintö.
Potkukelkkoja alettiin rakentaa teollisesti 1800 luvun lopulla. Se on edelleen suosittu kulkuväline talvikelillä, varsinkin maaseudulla.
Potkukelkasta on kehitetty kaupunkimaiseen ympäristöön soveltuvia malleja ympärivuotiseen käyttöön pyörillä kulkeviksi, joilla pääsee kauppaan kesälläkin.