kuninkaan tiellä

Kuningas Charles kruunattiin tänään virallisesti Englannin kuninkaaksi.
Kuninkaantie on vanha maantie Turun ja Viipurin välillä.

Kuninkaantie aamulla, ei näkynyt kuninkaallisia tällä tiellä,
ei liioin muitakaan. (2x nopeus)

mielenmaisemia ahmovaarassa

Kolin matkalla poikkesin saman tien varrelta  Ahmovaaran luontopolulle. 
Ympäristö oli hiljainen linnutkaan ei laulaneet, suolla kukki punakämmekkä ja suovilla.
Pitkä ajomatka ja Kolille nousu painoi jaloissa niin paljon, että kiersin vain lyhyen kierroksen.palatessani poikkesin luontopolulle. 
Ympäristö oli hiljainen linnutkaan ei laulaneet ja jaloissa painoi Kolille kiipeily.

 

Kiinnitin huomiota punaiseen kämmekkään, jota en ole aikaisemmin nähnytkään.
Taitaa olla punakämmekkä

aurora ja pimeä yö

Nyt kun tein tämän  revontulireissun, niin ainakin se tietämys lisääntyi, että revontulia kannattaa tarkkailla illan-alkuyön tunteina avoimelta paikalta länsi- ja pohjoistaivaalta. Taivas on oltava melko pilvetön. Järvitaustaa vasten  näkyy parhaiten.

Kouluajoilta muistan tämän laulun;
 Revontulten leikki
-Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö,
 ne paistavat kuin patsahat ja välkkyvät kuin vyö!
-Ne liitävät, ne lentävät, ne laukkaa, läähättää,
 ne korskuvat kuin konkarit joit' urhot kiidättää!
-Ne liehuvat, ne riehuvat, ne soutelee ja soi,
 ne heijailee kuin enkelit tai aallot ailakoi.
-Ne hiipivät, ne kiipivät, ne kisaellen käy,
 ne sukeltavat pilvihin niin ettei niitä näy.
-Ne tummuvat, ne sammuvat, ne repeevät kuin jää,
 ne kirkastuvat kilvan taas ja yöhön rynnistää!
(Ilmari Kianto1906)

matkalla itäsuomessa ilomantsi

Automatkailun tieopasteita.

Pysähdyin risteykseen tuumimaan jos kävisi Jerusalemissa saakka.

 Ilomantsin kadut on avaria ja siellä vaikutti hiljaiselta.

Ilomantsissa sijaitsee maamme suurin ortodoksinen puukirkko. Aika komea rakennus onkin.

Kadun varrella kaunis kukkaikkuna osui silmään, eli piristävä näköhuomio.

Pogosta on paikallinen sanomalehti.

 Sitten piti poiketa tankkamaan.

Tsasouna, kuva allaolevassa esitteessä.

  Kaunis järvimaisema Sonkaja

Parikkalan nähtävyys

Parikkalassa on veistospuisto.
Teokset olivat suorastaan mykistäviä yhden ihmisen aikaansaannoksia.

matkalla punkaharju

 Punkaharjun harjutie, jota en ole ennen ajanut. Tie kiemurtelee reunaa pitkin kapeahkona reittinä, joka on ainakin pyöräilijöiden suosiossa.

makea kaupunki

Karkkila on nuori kaupunki, eikä se erikoisemmin kaupunkimaiselta vaikuta.

 Vanhoja puurakennuksia, matalia kerrostaloja ja tyhjiä liiketiloja.
Teollisuus- ja toimitiloja on tyhjillään ja jossain paikoin on sekalaista rakennusjätettä.

Väestön määrä on pysynyt vuosikymmeniä pysynyt melkein samana, voisikin todeta, että asukkaat ei siellä liioin lisäänny. Ulospäin se antaa vaikutelman että kehitys olisi pysähtynyt jonnekin 60-70 luvulle.
Vanhat myymälät ja kyltit antavat nostalgisen vaikutelman.

Keskustan kautta kulkiessa tulee mieleen entisajan asuinmiljöö.
Ken tänne sopeutuu, varmaan viihtyy, sen verran rauhalliselta paikka vaikuttaa.

Keskustan läpi kulkee leveä katu, usein vanhojen pikkukaupunkien kadut on kapeita ja ahtaita.

Kaupungin keskustassa on kaksi uudempaa ruokakauppaa.
Tosin en tiedä onko keskusta tässä vai jossakin muualla.
Poikkesin kauppaan pienille ostoksille.

Kaupunkia halkoo Karjaanjoki ja joessa on useita koskia, tässä niistä yksi.
Joki on tällä kohtaa leveää ja matala, uiminen ei onnistuisi näillä vesillä.

Pitkälänkoskessa on rakennelmia, muistoja menneeltä ajalta.
Tiilinen rakennus on säilynyt ehjänä, se lienee ollut joku sähkön jakelukeskus.

maantiematkailua

Kesän ajelua itäsuomeen.

Pysähdys Simpelejärvellä.

Olympiahiihtäjän veistos oli.

Tohmajärvellä poikettiin kylän raitille.

Kylältä lähtiessä huomattiin talo, jossa olisi vuokrattavana asuntoja.
Ja taisiko siellä yläikkunasta joku viittoilla ohikulkijoille.

Asunnot vaikutti päällisin puolin aika alkeellisilta, ikkunoitakin oli rikki.
Mutta rakennuksen pihalla oli ihan hienoja autoja.

Matka jatkui Ilomantsin suuntaan.

Kiihtelysvaarassa tuli poikettua kirkolla.

Jerusalemiin täältä lyhyt matka, mutta jäi nyt kuitenkin.

Ilomantsissa kylä oli hiljainen ja katukuvaa piristi punaiset katuvalotolpat.

Ilomantsin keskustasta kääntyy risteys Hattuvaaraan, josta pääsisi Suomen itäisimmälle pisteelle.

Uimaharjun kautta Lieksaan suuntaan.

Maaseutunäkymiä.

Juankoskella koski ei pauhannut ainakaan tässä kuvassa.

 Juicen torilla näkyi kukanmyyjiä, mutta Juicen patsasta ei löydetty.

Maantiematkailun vaihteluksi on mukava välillä poiketa maastoon ja havannoida lintuja.
Tällä kertaa jalat oli niin tönkät, että tornille asti ei tullut käveltyä.
Tähänkin kuului monia lintulajeja, ehkä erikoisin oli kaulushaikara.

Matka jatkui ja taas uusi risteys.

Metsälammella uiskenteli joutsen pari.

Sitten oltiin jo paluumatkalla.

Jängän markkinoita mainostettiin risteyksen kyltissä,luulisi, että ollaan pohjoisessa.
Mutta tuo iso kivi taisi olla Kyyjärvellä.

Karstulassa oli kulkuväylillä persoonallisia nimiä. 

Tulihan sitä Pielisenkin pintaa katseltua aamuauringossa.

Tämä matka oli tälläinen maantiematkailijan kierros. 

Toisella kertaa ehkä vähän toisenlainen reissu, jonnekin muualle.