maantiematkailua

Kesän ajelua itäsuomeen.

Pysähdys Simpelejärvellä.

Olympiahiihtäjän veistos oli.

Tohmajärvellä poikettiin kylän raitille.

Kylältä lähtiessä huomattiin talo, jossa olisi vuokrattavana asuntoja.
Ja taisiko siellä yläikkunasta joku viittoilla ohikulkijoille.

Asunnot vaikutti päällisin puolin aika alkeellisilta, ikkunoitakin oli rikki.
Mutta rakennuksen pihalla oli ihan hienoja autoja.

Matka jatkui Ilomantsin suuntaan.

Kiihtelysvaarassa tuli poikettua kirkolla.

Jerusalemiin täältä lyhyt matka, mutta jäi nyt kuitenkin.

Ilomantsissa kylä oli hiljainen ja katukuvaa piristi punaiset katuvalotolpat.

Ilomantsin keskustasta kääntyy risteys Hattuvaaraan, josta pääsisi Suomen itäisimmälle pisteelle.

Uimaharjun kautta Lieksaan suuntaan.

Maaseutunäkymiä.

Juankoskella koski ei pauhannut ainakaan tässä kuvassa.

 Juicen torilla näkyi kukanmyyjiä, mutta Juicen patsasta ei löydetty.

Maantiematkailun vaihteluksi on mukava välillä poiketa maastoon ja havannoida lintuja.
Tällä kertaa jalat oli niin tönkät, että tornille asti ei tullut käveltyä.
Tähänkin kuului monia lintulajeja, ehkä erikoisin oli kaulushaikara.

Matka jatkui ja taas uusi risteys.

Metsälammella uiskenteli joutsen pari.

Sitten oltiin jo paluumatkalla.

Jängän markkinoita mainostettiin risteyksen kyltissä,luulisi, että ollaan pohjoisessa.
Mutta tuo iso kivi taisi olla Kyyjärvellä.

Karstulassa oli kulkuväylillä persoonallisia nimiä. 

Tulihan sitä Pielisenkin pintaa katseltua aamuauringossa.

Tämä matka oli tälläinen maantiematkailijan kierros. 

Toisella kertaa ehkä vähän toisenlainen reissu, jonnekin muualle.