myrkyllinen rantakasvi

Viime aikoina on puheisiin noussut myrkkykeiso, joka on yksi vaarallisimpia luonnonkasvejamme. Myrkkykeiso on yleinen kasvi ja sitä tavataan lähes koko maassa.

     Nämä myrkkykeisot kävin kuvaamassa järven rannoilta ja joen suistosta.
     Siellä ne on kasvaneet samalla alueella jo ties kuinka kauan.
  Kasvi viihtyy erityisesti rehevillä mutaisilla rannoilla ja voi kasvaa melko korkeaksikin.

   Kasvin lehdet on halkinaiset ohuet ja vinosti sahalaitaiset josta se on helppo tunnistaa. 
   Lehtien perusteella sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun putkikasviin.

    Rantakukkien seurassa on myös kukkinut myrkkykeiso.

maariankämmekkä kukkii

 Maariankämmekät kukkivat suolla.

Kukinnon väri vaihtelee tummanlilasta vaaleanpunaiseen ja valkeaan.

Melko vaalea maariankämmekkä, jonka lehdissä ei ole tyypillisiä tummia raitakuvioita

  Maariankämmeköitä suomaisemassa, täällähän niitä oli harvakseltaan.

sinikukkaisten kukintaa

Sinikukkaisia ja sinivioletteja luonnonkukkia.

harakankello

aitovirna

hiirenvirna

illakko

nurmitädyke

peltolemmikki

emäsalon tyrnit

Emäsalon silta.

Rannalla kasvaa tyrniä. 

 

Joitakin vuosia sitten siellä oli pensaita paljon enemmän ja marjoja oli pensaat punaisenaan. Nyt suurin osa taimista on kuollut. 

Tyrni on kaksikotinen, mutta lisääntyy kasvullisesti tekemällä juurivesoja. Siemeniä ja hedelmiä varten sen tarvitsee pölyttäjän. Tämä on ehkä poikatyrni, koska siinä ei ole yhtään marjaa. 

Tyttötyrnissä oli marjoja. Mutta tänä vuonna marjasato on melko vähäinen.

Marjat oli vielä kovia ja raakoja. Ne kypsyvät vasta syyskuulla.

Rannalla kasvoi merikohokkia ja pietaryrttiä ja reunassa meriväinönputkea.
Kivenlohkareet rannassa ovat punasävyistä Emäsalon graniittia.

ahokissankäpälä

Pysähdyin katsomaan kissankäpälää, sen kukinto onkin hauskan näköinen. Useimmiten olen nähnyt sen melko kuivalla aurinkoisella paikalla.
Kasvi on kaksikotinen, valkoiset ovat hedekukkia,  punertavat pääosin emikukkia.
Kissankäpälää  kasvaa koko maassa, mutta se on jonkin verran vaatelias kasvupaikan suhteen.

 

Kissankäpälä lisääntyy myös versojen kautta taimia kasvattaen.

harvinaisempi orvokki

Lehto-orvokki on paljon harvinaisempi kuin metsä-orvokki. Tämä lehto-orvokin kasvupaikka sijaitsee polun vieressä. Lehto-orvokin kukka näyttää hyvin saman näköiseltä kuin metsä- tai aho-orvokin. Nähdessäni sinisiä orvokkeja tuumailin onkohan tämä nyt se lehto-orvokki.
Mutta sitten löysin niiden selvimmät eroavaisuudet.
Ensinnäkin metsäorvokki on varhainen kukkija, sen kukkia ei löydä enää kesällä.
Toiseksi sillä on isommat lehdet ja kasvutavaltaan se on tukevampi.
Lisäksi i sen lehtivarsi ja lehdet ovat hennosti karvaiset. 
Kukat näyttää hyvin saman näköisiltä kuin metsä-orvokilla.
Kukinnan jälkeen sen kookkaat siemenpallukoita voi erehtyä luulemaan kukkanupuiksi.
Lehto-orvokki on kasvupaikkaansa nähden vaativa, se kasvaa kalkkipitoisessa maassa, kosteassa varjoisessa metsässä.
Tämän esiintymän lisäksi tiedän vain pari esiintymää jotka olen huomannut sattumalta.
Ylävasen kuva otettu tänään siinä kypsyy orvokin siemenkota. Kolme muuta kuvaa toukokuun puolivälissä. Kuvissa näkyy hentokarvainen varsi, josta lajin voi tunnistaa.

kävin suolla

Kävin ulkoilemassa läheisellä suolla. Suovillaa ja suopursujen kukintaa.  Lakka ja karpalo kukkivat. Perhosiakin näkyi, metsämittareita ja värikkäitä pursuhopeatäpliä, sekä mustatäplähiipijä.
Suolla on  erikoinen tuoksu, happaman mullan tuoksu ja nyt tuoksui suopursut.
Maaperä oli märkää kulkea lenkkareilla, mutta onneksi matka ei ollut kaukana.

suopursuja

   

 

lakat kukkii suolla

rämesuo

aholeinikki kukkii

Aholeinikki on komea leinikki, kosteassa ja heinikossa se ei viihdy, vaan vaatii avoimuutta ympärilleen. Kasvultaan se on niittyleinikkiä rotevampi ja kukinto näyttävämpi. Sen kukkanuput ja varsi on siirottavakarvaisia. Niittyleinikillä ne on karvattomia. Aholeinikin lehdet ovat syvään kapealiuskaiset. Nämä kasvoi pellon reunassa ja viereisen traktoritien varressa.
Aholeinikki on paljon harvinaisempi kuin niittyleinikki.

Alakuvassa vertailun vuoksi niittyleinikki, jossa huomaa kukkanuppujen erilaisuuden.

keltakukkainen kellukka

Mikä kellukka se tämä on. Keltakukkainen niittykellukka, vaikka nykyinen nimi taitaa olla ojakellukka. Niityltä sen kyllä useimmin löytää kuin ojasta.
Se kasvoi tavallisten niittykellukoitten seassa, oli useitakin keltakukkaisia siellä.
Keltakukkaisilla oli vähän vaaleammat ja ohuemmat lehdet.
Nämä ovat syntyneet  niittykellukan ja kyläkellukan risteymänä.

Tässä kyläkurjenpolvi, joka on ollut risteymän aiheuttaja.

päivän matka urajärvelle

Urajärvi on lähdepohjainen järvi ja sen vesi on hyvin kirkasta. Aikasemmin siellä oli lokkeja, mutta nyt ne oli häipyneet toisaalle kauemmaksi. Rannan lähellä uiskenteli härkälintu, vai oliko niitä useampikin. Härkälinnun ääni on karjuntaa tai karkeaa kiljuntaa. Sitä kuuluu aika lyhyen aikaa keväällä pesinnän alkaessa.

Urajärven ympäristössä ei  kuulunut enää lintujen laulua. Katselin sitten kukkia ja perhosia. Tässä  mehiläinen nurmikaunokin kukalla.

Keisarinviitta on kookas hopeatäpläperhonen, se pysähtyi lehdelle kuvauksen ajaksi.

Loistokultasiipi levähti lehdellä hetken aikaa.

Neitoperhonen on uutta tämän kesän sukupolvea ja on värikkäimpiä täpläperhosia.

Vesivehmaa on nimensä mukaisesti vehmasta seutua ja maastollisesti tasaisen kumpuilevaa..

Maisemat on kuvauksellisia.

 Alueella on vanhaa maaseutumaista asutusta, jota halkoo erisuuruiset peltotilkut ja rehevät kuusikot.

Poikkesin lentokentälle, jossa oli nyt aika hiljaista.

Yksi lentokone oli nousi ilmaan.

Tästä pääsee luontopolulle.

Toinen kyltti opastaa koiran omistajia.

Kävin aikasemmin tuntemassani kangasvuokkopaikassa. Silloin kun löysin paikan siellä kasvoi hajanainen kangasvuokkoesiintymä. Pian tuli metsäkoneet ja esiintymä jäi puukasojen ja purujen alle.

Koneitten jäljiltä löysin enää vain yhden taimen. Sen vaiheita olen seuraillut muutaman vuoden.

Sitten kirjaimellisesti tie nousi pystyyn.

Käänsin auton nokan paluumatkalle.

Tämän matkan tavoitteena oli keräillä marjoja. Tämän verran niitä sitten löytyi.
Enpä muista näin heikkoa marjavuotta aikoihin, niin kauan kuin olen marjoja keräillyt.