lintuja kotiseudulla

Kotiseutumatkalla pysähdyin järvelle, jossa olen aikasemmin nähnyt kuikan. Siellä tutussa paikassa kuikka oli ja oli niitä useampiakin.
Yllättävän lähellä rantaa liikkuvat, yleensä kuikka on arka ja varovainen lintu

Kuikkia kuvatessani kalalokki lenteli lähettyvillä kierrellen ja varoitellen.

Kun siirryin muutaman askeleen sivummalle lokki meni pesälle. Sen pesä oli laiturin reunassa.

Heinäkuuta oli jo viikko mennyt ja se hautoi munia, niin oletan, koska en nähnyt enkä kuullut poikasten ääntä.Tavallisesti lokin poikaset kuoriutuu kesäkuun aluassa.

Vastarannalla toinen kalalokki istui kivellä, ilmeisesti tämän pesivän puoliso.

kortit kertoo

Kesäaikaan poikkesin lapsuuden kotipaikalla.
Kaapin päälle oli kerätty vanhoja kuvakortteja. Kaikki kortit oli osoitettu minulle ja ne oli postitettu ulkomailta, jossa vanhin isoveljeni työskenteli siihen aikaan.
Vanhoja kortteja selaillessani koin lämpimän tuuulahduksen.
En edes muista, että olisin noin monta korttia koskaan saanut.
Jotain kaihoa ja jotain ikävää, silloin kaikki elämässä oli vielä edessä.

lapsuuden kotijärvi

Kuvia lapsuuden kotijärveltä.

Kotijärven kauneutta katselen
muistoissani näen yhä eilisen.
Rannan kaislikossa lumpeet kukkii niinkuin silloin
kun me paljasjaloin rantaan juostiin kesäilloin.

Rannalta heitimme ongen veteen
sai ahven matosen nokan eteen.
Täällä rannassa opettelin  uimataidon
tuntuman veteen sain oikean aidon.

Aika pysähtyy kun katson tyyntä järvenpintaa.
Voin nähdä kuvajaisen menneen ajan taa.
Lokit pesii kirkuu täällä niinkuin ennen
joutsenperhe järven tuolla puolen.

Kotijärvi elää muistoissani aina
ei muistot himmenny ei vuodet paina.
Kuikan ääni kuuluu kaukaa rantain.
Metsäpolku sama, muistot siivin kantain.