Näytetään tekstit, joissa on tunniste karkkila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karkkila. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. kesäkuuta 2021

keltakukkainen kellukka

Mikä kellukka se tämä on. Keltakukkainen niittykellukka, vaikka nykyinen nimi taitaa olla ojakellukka. Niityltä sen kyllä useimmin löytää kuin ojasta.
Se kasvoi tavallisten niittykellukoitten seassa, oli useitakin keltakukkaisia siellä.
Keltakukkaisilla oli vähän vaaleammat ja ohuemmat lehdet.
Nämä ovat syntyneet  niittykellukan ja kyläkellukan risteymänä.


Tässä kyläkurjenpolvi, joka on ollut risteymän aiheuttaja.

torstai 10. syyskuuta 2020

karkkilan tehtaanpuisto





Kivistönkoski on Karjaanjoen ylin koski ja melkoinen pauhu siinä on.




Högforsin tehtaat

Tien reunassa on muistomerkkinä vanha teräksen 12 tonnin valusenkka, joka joka on ollut tehtaan käytössä 1980 luvulle saakka.
Karkkilan tehtaalla on valmistettu 1800 luvulta alkaen rautatuotteita. Högforsin valmistamat hellan- ja uuninluukut, kuin myös rautapadat onkin tuttuja vanhemmalle ikäpolvelle.
Tehdasalue on laaja. Osa tiilirakennuksista on rapistuneita, kuvat aikasemmassa  päivityksessä.
Tehtaalla on erikoinen historia josta voi lukea esim tästä linkistä
















Alemmat kuvat kuvasin tiilisillan rakennusten sisältä.

lauantai 8. elokuuta 2020

päivän matka

Tämä Karkkilan kosken silta on Högforsin tehtaan alapuolella.


Joen varrelta massiivinen Högforsin tehdas.
Seinässä on hajonnutta osaa..

Alakuvassa silta jonne ei päässyt.

Tehtaan pohjoispuolelta löytyi opastetaulu.
Lähellä on yksi koski, jonne voisi poiketa.

Padon yläpuolella kuvauskohde.
Auringonvalo heijastui ja kosken kuvaaminen ei oikeen onnistunut.


Tämä pötikkä taitaa liittyä Högforsin historiaan.
 Tien reunalla kasvoi suurensuuri puu.
 Tämän kuvasin sillalta, koska paikka viehätti silmää.
 Sillan toiselta puolen näkymä järvelle.
  Järven pinta oli tyyni, kuvan keskellä uiskenteli sorsa.

Matkan päätteeksi oli aika juoda kahvit termospullosta.
Auringon valo osui koskeen niin, että kuvasin vain vanhan pärehöylän, sekä rantaa alavirtaan.
Sitten olikin paluumatkan aika.

tiistai 22. lokakuuta 2019

makea kaupunki


Karkkila on nuori kaupunki, eikä se erikoisemmin kaupunkimaiselta vaikuta.
 Vanhoja puurakennuksia, matalia kerrostaloja ja tyhjiä liiketiloja.
Teollisuus- ja toimitiloja on tyhjillään ja jossain paikoin on sekalaista rakennusjätettä.
Väestön määrä on pysynyt vuosikymmeniä pysynyt melkein samana, voisikin todeta, että asukkaat ei siellä liioin lisäänny. Ulospäin se antaa vaikutelman että kehitys olisi pysähtynyt jonnekin 60-70 luvulle.
Vanhat myymälät ja kyltit antavat nostalgisen vaikutelman.
Keskustan kautta kulkiessa tulee mieleen entisajan asuinmiljöö.
Ken tänne sopeutuu, varmaan viihtyy, sen verran rauhalliselta paikka vaikuttaa.
Keskustan läpi kulkee leveä katu, usein vanhojen pikkukaupunkien kadut on kapeita ja ahtaita.
Kaupungin keskustassa on kaksi uudempaa ruokakauppaa.
Tosin en tiedä onko keskusta tässä vai jossakin muualla.
Poikkesin kauppaan pienille ostoksille.

Kaupunkia halkoo Karjaanjoki ja joessa on useita koskia, tässä niistä yksi.
Joki on tällä kohtaa leveää ja matala, uiminen ei onnistuisi näillä vesillä.
Pitkälänkoskessa on rakennelmia, muistoja menneeltä ajalta.
Tiilinen rakennus on säilynyt ehjänä, se lienee ollut joku sähkön jakelukeskus.