seimenlapsen joulu

Seimenlapsesta tuli koulujen juhlissa kielletty lapsi.
Opetushallinnon mukaan joulujuhla ja kevätjuhla eivät voi olla uskonnollisia tilaisuuksia.
Sallittuja lauluja koulun joulujuhlissa on esim;
Hei tonttu-ukot hyppikää, Joulupukki matkaan jo käy, Koska meillä on joulu, Petteri Punakuono.

Nämä perinteiseen kristillisyyteen liittyvät laulut ovat kielletty:
Enkeli taivaan lausui näin, Me käymme joulun viettohon,  Oi jouluyö, Heinillä härkien kaukalon, Jouluyö, juhlayö, Maa on niin kaunis.

Toisista lauluista sallitaan vain ne säkeet, jotka ei ole kristillisiä, esim näistä ensimmäinen säkeistö.
Arkihuolesi kaikki heitä, On hanget korkeat nietokset, Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, Joulupuu on rakennettu, Joulu tullut on, Kun joulu on, Varpunen jouluaamuna.

 Tämän seimen valokuvasin kirkon edustalla viime pyhänä.

Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin
Puun vihreet oksat kiedomme me hopein, kultavöin
Vaan muistammeko lapsen sen mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin
Nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on niin turhaa touhu tää;
Me kylmin käymme sydämin laps' sivuun vain jos jää
Me lahjat jaamme runsahat laps'- tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo
veisimme kullan Mirhamin tuon rakkaan lapsen luo
Niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.
(sanat Mauno Isola)

hanhien syysmuutto

Tuhansia hanhia lensi isoina auroina lentäen lounaaseen päin.

 

Muuttolintujen lähtevän nään, niiden lentoa katsomaan jään;
siiven iskuin ne tahtia lyö, kun on aamu tai syksyinen yö.
Yli merien, suurten vesien, läpi hämärien vaarojen,
johdatusta luoja niille suo, päiväpilven varjot suojaa luo.
Ranta kaukainen niitä odottaa, taakse jää oma synnyinmaa.
Muuttolintuja katsomaan jään, kohti etelää menevän nään.
Aamu autereen taa aura pois katoaa...

kauneus on katoavaista

Kirsikkapuitten kukat aukeni kaksi viikkoa sitten. Viikko sitten ne oli kauneimmillaan.
Kylmä sää pidensi kukintaa kunnes viikonlopun lämmöt pudotti yhdessä yössä kaikki terälehdet.

Herätti kevätaurinko kirsikkapuun
puhkesi kukkaan
päivänä toukokuun
hetken kestävi
kukkien loisto
kun jo kuihtuu,
lakastuu, putoaa
jäljellä enää
kuihtuva kauneus
tuuli ja sade
ne pois lennättää

 

 

kirsikkapuut aloittaa kukinnan

Kirsikkapuut alkavat kukkia noin 5-10pv toukokuuta. Tänä vuonna kukat avautui 9pv. Kun kirsikkapuut kukkii, niin siitä tietää, että kesä on tulossa. Puitten lähellä käydään ihastelemassa ja kuvaamassa kukkia, monet katsovat kukkia lumoutuneina. Puitten kukintaa ei kukaan voi olla huomaamatta.
Kirsikkapuiden kukinta kestää lyhyen aikaa. Lämpötilasta riippuen vain
muutaman päivän tai noin viikon, kunnes terälehdet putoavat
maahan. Kirsikkapuiden kukintaa on alettu viettää myös Suomessa
japanilaisen hanami perinteen mukaan.
Hanamia vietetään
kirsikkapuiden kukkiessa puistossa. Mukaan otetaan evästä istutaan
penkillä ja katsellaan kirsikkapuiden kukkia.

revontulet

Viime öinä on näkynyt revontulia. Revontulet syntyvät auringon kaasukehän purkautuessa maan ilmakehään. Jos ilmakehään on sitoutunut lämpöä, revontulet heijastavat lämpöä ja näkyvät punaisina. Mutta jos auringon kaasu kohtaa kylmän ilmavirtauksen maan ilmakehässä ne näkyvät vihreinä. Jos ilmakehä on hyvin kylmää revontulet näkyvät vaaleina, kirkkaina ja selvempinä. Tämän vuoksi Lapissa, jossa on kylmää, revontulet näkyvät useammin ja kirkkaampana kuin etelämmässä.

Revontulet näkyvät yleensä öiseen aikaan, koska yleensä nukun öiseen aikaan, niin revontulia en ole monta kertaa nähnyt, tietämykseni revontulista on muutenkin puutteellinen.
Revontulet on kiehtoneet ihmisiä ja niihin on liittynyt monia erinäisiä uskomuksia. Vanhan kansan tarinat kertoo, että revontulten aikaan ihmisellä on yhteys tuonpuoleiseen.
Niitä on myös pelätty ja kauhisteltu, kun taas toisen uskomuksen mukaan kun on nähnyt revontulet voi elää onnellisena lopun elämänsä.
Suomen kielen sana "revontulet" tulee vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan tuntureilla juokseva tulikettu aiheuttaa revontulet huiskimalla hännällään kipinöitä taivaalle.

asiaa kahvista

Kahvipensaat kasvaa päiväntasaajan seutuvilla. Kun marjat ovat punaisia ne on valmiita poimittavaksi. Marjoja poimitaan sekä koneellisesti, että käsin.
Keräämisen jälkeen marjoista eroitetaan hedelmäliha ja pavut, eli siemenet ja kuivataan.
Marjojen käsittely on sujuttava nopeasti, jotta  laatu säilyy hyvänä.
Kahvin laatuun vaikuttaa niiden käsittely sekä tasalaatuisuus.
Kun marjojen pavut ovat kuivuneet, ne säkitetään ja ne lähtevät valtamerien kautta matkaan.
Kahvipaahtimossa ne käy läpi tarkistuksen ja ne paahdetaan.
Seuraavaksi ne jauhetaan pannu- tai suodatinkarkeuteen.
Sitten ne pakataan myyntipakkauksiin ja ovat valmiina lähtemään kauppoihin.

kuvat pixabay

Monet kaupat myyvät kahvia myös papuina, jolloin ne voi itse jauhaa myymälän koneella tai omalla kahvimyllyllä. 
Lapsuuden kodissani oli kahvimylly, saman näköinen kuin kuvassa. Käsikäyttöisen kahvimyllyn yläosaan laitettiin kahvipapuja ja pyöritettiin vivusta jolloin alaosan laatikkoon jauhautuu kahvijauhetta. Kahvi myytiin entisaikaan neljänneksen paketeissa papukahvina, pavut jauhettiin joko kaupassa tai kotona.

Lisätietoa kahvista tässä linkissä. Ja tässä pdf-tiedostossa

vanhan koivun juurella

 

Kirjoitan juurella ison vanhan puun, tukeva, vahva runkonsa on selkänojani, tuohensa innoittajani,
lehtensä värisevät antavat minulle sanansa,
kertovat tarinansa.
Minä itken kirjoittaessani, en surusta vaan ilosta, liikutuksesta kuunnellessani kauniita sanoja, joita puu minulle luovuttaa varastoistaan.
En minä tiennyt, en uskaltanut toivoakaan, että voisin puun kanssa keskustella tällä tavalla,
saisin kuulla jotain ihmeellistä.
Kurkotan kohti taivasta ollakseni läsnä itsessäni, laitan oksani vasten tuulta tunteakseni olevani elossa, hitaasti varistan lehtiäni, että uudistuisin, juureni kaivautuvat maahan, että voisin tuntea olevani turvassa ja vahva maailman keskellä, kuoreni on suoja, että saisin rauhan. En pyydä mitään, en odota mitään, mutta olen onnellinen, että olen tähän syntynyt,
en sattumalta tuulen kuljettamana vaan tarkoituksellisesti, että tässä olisin ja säteilisin ympärilleni.
Minä olin hiljaa, niin hiljaa, niin pitkään. Tahdoin syleillä puuta, sen vanhaa rosoista runkoa ja se antoi minun tehdä niin. Olin siinä pitkään hiljaa, minusta oli hetkeksi tullut puu, niin luulin,
mutta sitten ymmärsin, että me olemme samanlaisia, ihan samanlaisia,
ei meissä ole mitään eroa, lopulta olemme samaa maata.
(Sari Lehtimäki,runotalo.fi)

kuvat jotka jäi ottamatta

Minulla on ollut pitkäaikainen toive nähdä karhu luonnossa. Itäsuomen kautta
autoillessa sen voisi nähdä hiljaisilla seuduilla. Kaikki ei ole osunut kuitenkaan kohdalleen.

Olen toivonut näkeväni kuningaskalastajan. Tänä kesänä kuningaskalastajia näkyi tavallista enemmän. Osa linnuista saattaa selviytyä maassamme talven yli veden äärellä. Menin paikkaan jossa lintu oli nähty jo pitemmän aikaa, mutta paikkaa vaihdellen pitkin joen vartta.
Kävelin oenreunaa tarkkaillen puitten oksia, toiveena nähdä turkoosinen ja smaragdille
välkehtivät pieni lintu jossakin puun oksalla.

 Revontulia ennustettiin näkyvän ja lähdin katselemaan niitä. 

Tiedetään että revontulet syntyvät kemiallisesta reaktiosta
auringonhiukkasten osuessa maan magneettikenttään noin 100 km korkeudessa.
Ylempänä purkautuvat typpimolekyynit välkehtii vihreinä ja alempana purkautuvat
happiatomit punaisina revontulina. Vanhan Aasialaisen uskomuksen mukaan ihminen,
joka on kerran nähnyt revontulet, saa elää onnellisena loppuelämänsä.

muistot ei himmene

Tänään vietetään veteraanien päivää, sitä on vietetty vuodesta 1987 alkaen.
Isäni oli sotaveteraani, hän koki elämänsä aikana kolme sotaa.
Ensimmäisen sodan hän koki pikkupoikana, toiseen sotaan hän joutui nuorena aviomiehenä. 
Isä joutui kokemaan elämänsä kolmannen sodan ja vähällä oli, ettei ettei jäänyt sille tielle.
Isä ei koskaan puhunut sotakokemuksista kotona, ainakaan lapsilleen.
Mutta jollain lailla olen kokenut, että isän kokemat traumat vaikutti lapsiinsa.
Tänään vietetään veteraanien päivää, se on oikeastaan merkkipaalu minulle itsellekin.
Juhlallista on katsoa Suomen lippua salossa omana merkkipäivänä.

pihlajanmarjat punertaa

Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois..

Syksy tuntuu aina haikelta ja surulliselta, kesä jota niin odotettiin on takana.
Syys synkeät toi päivät ja myrskyt pauhuisat, Ne linnunlaulun veivät ja kukat armahat.
En muista yhtään iloista syyslaulua mutta suruisia lauluja sitäkin useamman.

Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois.

Lintu pieni syksyn tieltä kesän maille rientelee.

Hyvästi jääkää
nyt hyvät ystävät,

maille vierahille
nyt pääskyt lähtevät.

Syksy jo saa, harmaa on
maa,
koivuista lehdetkin
pois putoaa.
Lintusten tie
etelään vie,
siellähän
kesäkin ikuinen lie.

(lauluja kouluajoilta)

kirsikkapuu kukkii

Hyvä on auringon paisteessa lähteä ulos, ruoho viheriöi ja koivuissa on pienet lehdet.
Pensaikossa kuuluu satakielen laulu ja kiurun liverrys pellon yllä.
Hyvä on pysähtyä kuuntelemaan luonnon ääniä, kerätä kimppu vuokkoja maljakkoon.
Hyvä on kotiin tultua juoda kahvit ja katsella kuinka kirsikkapuut kukkii.

muuttolintujen lähtö

Muuttolintujen lähtevän nään
niiden lentoa katsomaan jään;
siiven iskuin ne tahtia lyö
kun on pimeä syksyinen yö.

Yli merien, suurten vesien,
läpi hämärien vaarojen,
johdatusta luoja niille suo
päiväpilven varjot suojaa luo.

Ranta kaukainen niitä odottaa
taakse jää rakas synnyinmaa.

Muuttolintuja katsomaan jään
kohti etelää menevän nään.

Aamu autereen taa
aura pois katoaa.

syksyn ajatelma

Elämä väistyy hajoaa, alas painuen vajoaa
vain hetken hurmaa, kuin unikuvan harhaa
mietin kulkeissani
on kasvien loisto, värien hehku kesäyön kauneus
lintujen laulu, purojen pauhu.
Syksy kaiken mennessään vie.