Porvoon joulu

      Jouluinen kuvakollaasi Porvoosta

vanhojen joulukorttien tunnelmaa

Nämä kortit on tulleet postin kautta meille.
Kortit on olleet osa joulunviettoa ja saapuneet kortit pidetään pöydällä joulun ajan. 

millähän ajaisi

Polkupyörällä matka etenee nopeammin kuin kävellen.
Lisäksi kauppaostokset voi sujauttaa tarakalle tai ohjaustangolle, niin ei paina käsissä.
Näillä pyörillä en ehkä pitkälle pääse.

kyläsepän vanha tupa

Se oli seudun vanhimpia rakennuksia, ja paloi eräänä syysyönä.

 

Arvioitu rakennusvuosi on 1780, kuva paikalta neljä vuotta aikasemmin.

muinainen hauta

Maastosta löytyy paikoin vanhoja hautapaikkoja, ne ovat myöhäiseltä kivikaudelta, pronssikaudelta ja rautakaudelta. Tällaiset hautaröykkiöt rakennettiin korkeille ja näkyville paikoille silloisen asutuksen viereen tai sen pihapiiriin.
Pronssikaudella merenpinta oli nykyistä korkeammalla ja hautaröykkiöt sijaitsivat tuolloin muinaislahtien rannoilla tai -saarien huipuilla.
Nykyään nämä hautaröykkiöt löytyvät metsien siimeksistä ja peltojen laidoilta läheisiltä kallioilta.  
Sisämaassa raunioita rakennettiin myös uhrikäyttöön.
Nämä röykkiöt sijaitsivat Sisä-Suomen järvien rannoilla näkyvällä paikalla.
Vanhat hautapaikat ja hautaröykkiöt on aina kallioiden päällä, maastoa korkeammalla.  Haudan päälle asetettiin kiviä röykkiöksi. Kiviröykkiössä olevat kivet ovat sylissä kannettavan kokoisia, eivätkä ole jääkauden aikaisia. Isoimpia kiviä on voitu järjestää ympärille kuin suojaukseksi.

entisaikaa

Huonetta valaisee 15 watin lamppu.
Sähkö on kallista, eikä sitä tuhlata isä mainitsi.
Teen läksyjäni himmeässä valossa. Kynä ei tottele käsiä, sillä huoneissa on kylmää.
Tule lämmittelemään tähän uunin viereen, sanoo isä.
Illalla isä avasi radion, mutta sähkö oli kallista, eikä radiota voinut pitää päällä kuin uutisten ja säätiedotuksen aikaan.

                                            

 

 

rakennus rapistuu

Pyörämatkalla pysähdyin kuvaamaan vanhan piharakennuksen. Vanhat pihapiirit ja rakennukset on kiehtovia. Ne kertovat omaa tarinaansa siitä miten ennen elettiin ja henkivät menneen sukupolven tunnelmaa. Ne henkivät elämän kovuutta ja ankaruutta, mutta työs kotipiirin lämpöä ja turvallisuutta.
Ylemmän kuvan kuvasin kun olin ostanut ensimmäisen digikamerani vuonna 2004.
Kiersin taas sitä kautta ja pysähdyin kohdalle, sattumalta kuva on ihan samalta kohdalta. Kuvilla on 13 vuoden aikaeroa.

vanhanaikaista

 Ennen maidot kuljetetiin aamuisin maitolaiturille, josta autot hakivat sen meijeriin.

ennen vanhaan

 olivat tärkeitä kapistuksia nämä entiseen aikaan. Rukilla tehtiin lankaa. Puutiinuissa tehtiin leipätaikinat , josta leivottiin leipää. Kylille ja asioille mentiin potkukelkalla.

jotain vanhaa

Jotain vanhaa ja idyllisyyttä näissä kuvissa joita aamulenkillä otin.

aika kuluu

Digikuvauksen alkuaikoina jouluna 2005 kuvasin tämän näkymän.

Tänään samalla paikalla uusi rakennus, kuvien aikaeroa on reilu kymmenen vuotta.

vanhanaikaista

Työläsikotimuseo Tuusulan rantatiellä.

katoava menneisyys

Tällä paikalla oli lato vielä viime vuonna.

Kuvan ladosta otin puolitoista vuotta sitten. Kuvat on otettu melko tarkasti samalta kohtaa.
Vanhojen latojen katoaminen maisemasta vie mukanaan palasen menneisyyttä.

entisajan kouluruokailua

Löysin lehtileikkeen siitä miten ennen aikaan  koulussa saatiin ruuaksi. Puuroa, keittoa ja velliä.
Tämä lista on jo astetta parempi kuin omana kouluaikanani. Leipää ja juustoa ei ollut koskaan, mutta yläluokilla saatiin lasillinen maitoa. Lauantaisin saatiin vain lasillinen kaakaota.
Ruokailu tapahtui aina oman pulpetin päällä.

entisaikaa etsimässä

 Vanhassa rakennuksessa oli avointen ovien päivä eli ovet auki. Tuumasin pistäytyä peremmälle. Rikkinäisen ikkunan laudalla vanha pölyttynyt ja hämähäkin seittien verhoama kuppi.

 

Hella oli melkein samanlainen oli lapsuuden kodissani.
Leivontapäivä uuniin pantiin puita ja se kuumennettiin kunnolla. Sitten suljettiin pellit ja himmenneen hiilloksen päälle nostettiin leivinpelti. Siinä ne leivät kypsyivät, joskus paloivat, joskus ei kunnolla kypsyneet. Mutta kaikki kelpasi nälkäisiin suihin .

 

Hellassa pidettiin tulta ja padassa keitettiin ruokaa, rinkilöitä nostettiin pois sopiva määrä niin että kattila upposi syvennykseen. Kun keitto alkoi kypsyä renkaat nostettiin paikalleen ja keitos jätetiin hautumaan levyn päälle tai  sivummalle. Samalla tulella pystyi valmistamaan monta ruokaa ja pitämään kahvipannua lämpimänä.

Lapsena paistettiin levyn päällä taikinasta tehtyjä käkälöksiä, niinkuin paksuja lettuja, ilman rasvaa. Ne kypsyi kuumalle rautalevyllä nopeasti. Kyllä maistui nälkäsessä suussa hyvälle.

Kamareissa oli uuni. Uunia lämmitettiin ja ne antoivat lämpöä huoneisiin.

Tutun näköinen esine, pyykkilauta. Tärkein osa siitä oli kadonnut. Keskiosa oli peltiä taikka lasia. Lapsuudenkodissa pyykit pestiin käsin tai saunan padassa. Joillakin oli varaa ostaa tälläinen hienous pyykin pesua helpottamaan.

Nämä oli oikeasti arvokkaita ja ne tehtiin käsitöinä. Tässäkin näkyy tekijän signeeraus.

 

vanhaa jouluperinnettä

 Nykyperinteen mukainen  joulun viettäminen juontaa juurensa Martti Lutherin aikaan.

              Kuva jostain tuntemattomasta vanhasta arkistosta.

perimmäisiä kyliä

Perimmäisiä, syrjäisiä ja yksi vanhimpia kyliä Suomessa sijaitsee Sallan itäosassa Onkamossa.
Kylä sijaitsee Onkamojärvn rannalla lähellä Venäjän rajaa, jonne on n 3-4 km.
Maastoltaan Onkamo on hiekkapitoisten dyynien muodostumaa.
Onkamon kylää ympäröivät kangasmaat harjuineen ja vaaramaisemineen.
Paikka on ikivanhaa asuinaluetta, jossa on asuttu jo satoja vuosia sitten.
Tästä ovat todisteena kivikaudelta peräisin olevat löydöt ja asuinjäänteet mm. Kenttäharjussa.
Myös lappalaiset ovat asuneet täällä ennen suomalaisten tuloa.
Onkamojärvestä ja lähialueen muista vesistä ihmiset ovat saaneet kalaa kotitarpeeksi
Laajat erämaat ovat antaneet myös riistaa hyvin entisaikaan
Asukkaita Onkamossa on nykyään noin kahdeksankymmentä henkilöä.

Pysähdyin Kenttäharjulla, josta on löydetty kivikautisia asumisen jäänteitä.

Matkamuistoksi löysin ikivanhan basalttisen kiven Kenttäharjulta.

Onkamossa oli karjataloutta ainakin vielä silloin kun siellä kävin.
Kuvissa näkyvä järvi on ei ole Onkamojärvi, vaan pienempi Lestinjärvi.
Suomessa on ainakin kaksi muutakin Onkamo nimistä kylää, ne ovat Haukiputaalla ja Tohmajärvellä.