pörröiset talvilinnut

Linnut säätelee kehon lämpötilaa höyhenillään. Kylmässä ja talvella untuvan ja höyhenten pörhistely muodostaa eristävän kerroksen. Pörhistynyt lintu näyttää pullealta, ikäänkuin se olisi lihava. Mutta lintu ei koskaan lihota itseään, se syö vain sen, minkä pystyy kuluttamaan.

Talvikautena se etsii valoisan aikaa ruokaa sen verran, että se selviää yön yli. Sen kaikki talvipäivät kuluu ruuan etsintään. Aktiivisinta ruuan etsintä on aamulla herätessä ja tuntia ennen yöpuulle menoa. Lintu vähentää energian kulutusta hakeutumalla suojaisaan paikkaan nukkumaan. Monet linnut kaivautuvat lumeen.

Ei kylvä, ei niitä, se ei kokoa, nyt vastaisten päivien tuokaa ja aina sen mieli on riemuisena, ei huomisen huolia huokaa, vaan silti ei puutetta kärsi.

 

Linnut käyttävät yösijana rakennusten koloja ja ainakin tiaiset jonkin verran pesimäpönttöjä. Ne pitävät  talvikaudella aina samaa yöpymispaikkaa jos mahdollista.  Lämmön säästämiseksi lintu pörhistää höyhenet piilottaen päänsä siipien alle, näin lämmönhukka on vähäisempi. 

Ne heräävät yöpymispaikaltaan ennen päivän valkenemista ja vetäytyvät nukkumaan kun päivä hämärtyy. Keskitalven aikaan ruuan etsimiseen on aikaa vain muutama päivätunti.

Se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää sen laululla illoin. Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, kuin vuode ois peitetty villoin  ja kattona sillä on taivas.

 

 

 

 Suuri osa talvi linnuistamme ei selviä hengissä talven yli. Mutta se on luonnon laki, vain ne jotka ovat vahvoja selviävät ja jäävät jatkamaan sukua.
Kuvan pieni urpiainen jonka kuvasin muutama vuosi sitten, oli kovin pörröinen ja pysytteli pitkään ruokapaikalla. Kävin katsomassa sitä parina päivänä ja sitten se oli poissa.

Linnut ja myös monet eläimet hyötyvät ihmisen järjestämästä ruokinnasta.
Ruokintapaikoilla vierailee oravia, kettuja, jäniksiä ja pienempiäkin nisäkkäitä.
Linnut oppivat nopeasti tuntemaan henkilön joka tuo ruokaa.
Jos viipyy tarpeeksi kauan, linnut voi tulla kädelle hakemaan ruokaa.

kymmenen päivää jouluun

Jotkut sanovat olevansa jouluihmisiä ja aloittavat joulun viimeistään marraskuulla.
Itse en ole erityisemmin jouluihminen, vaan pikemminkin joulu on ajankohta vuodenkierrossa.
Se merkitsee pimeää vuodenaikaa, voi laittaa kynttilöitä ikkunalle tai pöydälle tai ostaa joulun kukkia.
Ne antaa mielen iloa vuoden pimeimpänä aikana.  Jouluksi teen aina riisipuuroa ja rusinasoppaa.
Samoin leivon pipareita ja torttuja, koska niitä ei viitsi muuloin syödä, vähän sama kuin tekisi simaa tai söisi mämmiä jouluna..
Joulu on sellainen minkä verran laittaa joulua.

Lapsuudessa isäni sanoi että joulu on paremmalla puolella kun oltiin tapaninpäivässä.
Eniten joulu merkitsee kristillisenä juhlana, koska sitä vietetään Jeesuksen syntymäjuhlana.

vanhan ajan maitokärryt

Maitokärryihin liittyy paljon entisjan nostalgiaa. Se oli korvaamaton apuväline maataloudessa. Kärryillä oli käyttöä peltotöissä, kuten perunalaatikoitten kuljetus, siihen lastattiin polttopuut navettaan saunaan ja tupaan. Sen kyydillä kuljetettiin vettä lehmien juotavaksi laitumelle.
Kärryillä kuljetettiin maitotonkat maitolaiturille josta maitoauto haki ja palautti ne päivittäin. Melkein joka talossa oli maitokärryt kun maalla asuttiin, paitsi ei meillä.
Joskus me lapset otimme kärryt ja kyydittiin toisiamme. Pienimpänä minä sain olla aina kyydissä, kun toiset juoksi kärryä työntäen, milloin vetäen pitkin hiekkaisia kyläteitä minkä kintuista pääsivät.
Ei ne koskaan huomanneet, paitsi jos unohdettiin palauttaa kärryt takaisin maitolaiturille. Joskus kärryt löytyi milloin mistäkin, kaupan pihalta tai junapysäkin läheltä, joskus tien reunan pusikosta. Silloin ne arvasi heti kenen lapset siellä oli käyneet leikkimässä.
Monenlaisia muistoja palautui mieleeni katsellessani ulos unohtuneita maitokärryjä.