janakkalan laurinmäki

Matkakohteena Laurinmäki.

Esitetaulusta ilmenee uinaismuistokohteiden sijainti.
Mäellä olevaan silokallion pintaan on kaiverrettu aikalaisten nimiä ja päivämääriä.

Laurinmäellä sijaitsee uhrilehto, joka on vanha  hautausmaa.Uhrilähde, kuppikivet ja uhrirauniot kertovat vanhasta palvontapaikasta, jossa on uhraamalla palvottu jumalia ja henkiolentoja.

Uhrikiviin on hakkaamalla tai  hiertämällä tehty pieniä pyöreitä
kuppimaisia syvennyksiä.Perimätiedon mukaan kivien kuppeihin olisi pantuviljaa,
maitoa ja kalaa sato- ja pyyntionnen toivossa. Kuppikivien käyttö on alkanut
rautakaudella ja jatkunut paikoin jopa 1900-luvulle.

Laurinmäellä lähellä uhrilehtoa on satoja vuosia vanha uhripuu Räikälänmänty.
Männyn ympärysmitta on yli 3 metriä.Se on Janakkalan vanhin tiedossa oleva mänty eli petäjä.

Menin puun taakse ja huomasin että kädet ei mahdu puun ympäri.

Vanhan männyn pinta on kilpimäistä, paksua ja kovaa

 

Hummovaaran iso mänty

Elias Lönnrot kulki runojen keruumatkallaan v 1828 Kiteen Hummovaarassa tapaamassa runonlaulaja Juhana Kainulaista.  Runonlaulantaa hän tallensi 57 runon verran.
Hänen kerrotaan istuneen suuren männyn juurella kuunnellessaan Kainulaisen runonlauluja.
Tästä piti kääntyä ja ajella
hiekkatietä jonkin matkaa.

Saavuttin paikkaan, joka on Kainulaisen tila.

Elias Lönnrot kulki runonkeruumatkallaan v 1828 Hummovaarassa tapaamassa
runonlaulaja Juhana Kainulaista.  Runonlaulantaa hän tallensi 57 runon
verran.

Lönnrotin mänty. Mänty on rauhoitettu ja nimetty Lönnrotin männyksi. 
Männyllä voi olla ikää 300- 500 vuotta, sillä puu oli jo silloin iso.
Ympärysmittaa sillä on nyt yli 3 metriä.

Lönnrot istui männyn juurella kuunnellessaan Kainulaisen runonlauluja.

Monenlaista on mänty nähnyt ja kuullut ja vuosisatojen ajan kestänyt paikallaan.
Lönnrotin ajoista on
kulunut jo lähes 200 vuotta. 

          Oli erikoista käydä tällä paikalla.

Lainaus Terho Marttila  PDF-tiedosto Luonnonmuistomerkit Suomessa  sivut56-57. Maisemantutkimus Huhtikuu 2017

Kiteen Kesälahden Hummovaaralla sijaitseva Lönnrotinpetäjä on  rauhoitettu  Metsäntutkimuslaitoksen  päätöksellä  luonnonsuojelulain perusteella vuonna 1959.
Puu on ikivanha, suuri ja näyttävä eli maisemallisesti vaikuttava. Päällimmäisenä on kuitenkin suuri kulttuurihistoriallinen arvo  puun juurella on taltioitu kansalliseepoksemme  Kalevalan  tarinoita.  
Legenda  Lönnrotinpetäjän  alkuperästä  ajalta  kauan ennen Lönnrotia ja Kalevalaa  on myös taltioitu SKS:n kansanrunousarkistoon. Se on ollut – ja on edelleen – Kainulaisten suvun sukupuu.

 Lönnrotinpetäjä on edelleen  kuin ajan hammasta uhmaten  hyväkuntoinen ja voimissaan.  ” Kiteen  Kesälahdella,  tarkemmin  Hummovaaralla. Ollessaan ensimmäisellä runonkeruumatkallaan 1828 Elias Lönnrot kohtasi  samaisella  ”Humuvaaralla”  suuren  runonlaulajan,  Juhana  Kainulaisen. Miehet istuivat kulttihongan juurelle, pakisivat ja naukkailivat. Aiemmat  sukupolvet  olivat  ripustaneet  petäjään  karhunkalloja,  mutta  nyt puu olisi palveleva laulupuuna. Temppelimäisenä se tarjosi Kainulaiselle rohkeutta ja inspiraatiota. Sen läsnäolossa hänen oli hyvä ja sovelias esittää väkevämpiäkin loitsuja. Ja niin hän teki. Vierähti päivä, tummeni ilta ja lensi vielä päivä  toinenkin ja tuon tuost puhkesi lauluun Kainulainen, lyhytkasvuinen  petäjänjuurelainen.  Yhteensä  herkän  tiedemiehen  nopea sulkakynä tallensi puolensataa runoa. Mukana oli eeppisiä jatkoja ja katkelmia Sampo-runoista ja kultaneidon taonnasta, mutta niitäkin iskevämpi oli Lemminkäisen virsi. Sen pohjalta hahmottui Kalevalaan yksi sen pääsankareista.
Lönnrot piti Kainulaisen kohtaamista ensimmäisen keruuretkensä merkittävimpinä kokemuksena. Mänty on varmasti palannut hänen mieleensä monet kerrat Lemminkäisen osuuksia Kalevalaan sovitettaessa. Kalevalan  ensipainoksesta  tulee  ensi  vuonna  180  vuotta.  Niin  eepoksen kerääjä kuin  runonlaulajat ovat  tomuna. Mutta  Hummovaaran petäjä ei ole moksiskaan. Se vain jatkaa keväiden, kesien, syksyjen ja talvien todistamista;  se  on  ikivihanta  havujaan  syvemmin.  Se  on  yksi  niitä  paikkoja maailmassa, missä luonnon ja kulttuurin rajat häilentyvät, kunnes niitä on vaikea nähdä.”

Suomen kuvalehti 25.08.1923

vanha mänty

Pohjoissuomen matkalla huomasin tien varrella komean männyn, nimeltään Räisälän mänty.
Mänty on rauhoitettu ja ehkä tämän kylän vanhimpia asukkaita, jos niin voidaan sanoa.
Sen iäksi arvioidaan noin 300 vuotta. Puun ympärysmittaa ei tullut mitattua.

Mänty kasvaa Vieremällä  sijainti.