hailuotoon lautalla

Oulunsalosta pääsee Hailuodon lautalle. Lautta kulkee tunnin tai puolentoista tunnin välein.
Matka on vajaa 7 km ja kestää noin puoli tuntia.
Lautta on iso ja sinne mahtuu kerralla paljon autoja. Nyt oli aamu, eikä liikenne ollut kovin ruuhkainen.

Matka oli niin tasaista, että tuntui, kuin lautta ei liikkuisi mihinkään.
Kuvasin näkymiä taaksepäin, hetkellinen ajatus mielessä entä jos lautta uppoaisi ja ympärillä ei  muuta kuin merta.

 Hailuodon kärkeen Marjaniemeen on matkaa lauttarannasta parikymmentä kilometriä.

Majakan torni on matkailijoille avoinna.

Marjaniemen rannassa on rakennuksia, joita kalastajat käyttävät asumuksenaan.

Lokit olivat varanneet paikan katolta.

Korkeassa rakennuksessa on majoituspalvelua..

.
Lauttarannan puoleissa päässä oli kaksi betonista tehtyä iglun mallista rakennelmaa. Niissä kaikui ääni. Mitähän ne mahrtavat olla ja mitä varten ne on  siihen tehty, se ei selvinnyt.

 Sitten olikin paluumatkan aika. Vettä oli alkanut satamaan ja tämä matka jäi lyhyeksi.
Lossimiehet valvoivat lossilta poistumista.

Käynti oli ohikulkumatkalta poikettu ja melkein koko ajan satoi vettä. Taidan mennä paremmalla säällä joskus myöhemmin uudelleen.

matka valkmusaan

Tein matkan Valkmusaan. Aikomuksena käydä katsomassa pesiikö siellä tänä kesänä kalasääski.

Tänä kesänä ei ollut pesää ollut.

maantiematkailua

Kesän ajelua itäsuomeen.

Pysähdys Simpelejärvellä.

Olympiahiihtäjän veistos oli.

Tohmajärvellä poikettiin kylän raitille.

Matka jatkui Ilomantsin suuntaan.

Kiihtelysvaarassa tuli poikettua kirkolla.

Jerusalemiin olisi täältä lyhyt matka, mutta jäi nyt kuitenkin Pyhät paikat katsomatta.

Ilomantsissa kylä oli hiljainen ja katukuvaa piristi punaiset katuvalotolpat.

Ilomantsin keskustasta kääntyy risteys Hattuvaaraan, josta pääsisi Suomen itäisimmälle pisteelle.

Uimaharjun kautta Lieksaan suuntaan.

Maaseutunäkymiä.

Juankoskella koski ei pauhannut ainakaan tässä kuvassa.

 Juicen torilla näkyi kukanmyyjiä, mutta Juicen patsasta ei löydetty.

Maantiematkailun vaihteluksi on mukava välillä poiketa maastoon ja havannoida lintuja.
Tornille asti ei tullut käveltyä, sillä' jalat oli niin tönköt, että kävely ei huvittanut.
Tähän paikalle kuului monia lintulajeja, ehkä erikoisin oli kaulushaikara.

Matka jatkui ja taas uusi risteys.

Metsälammella uiskenteli joutsen pari.

Sitten oltiin jo paluumatkalla.

Jängän markkinoita mainostettiin risteyksen kyltissä,luulisi, että ollaan pohjoisessa.
Mutta tuo iso kivi taisi olla Kyyjärvellä.

Karstulassa oli kulkuväylillä persoonallisia nimiä. 

Pielisen pintaa katselin aamuauringossa.

Tämä matka oli tälläinen maantiematkailun kierros.

matkailukaupunki

Porvoo on kesäaikaan vilkas matkailukaupunki, varsinkin kesäaikaan.

Keskustan vanhimmat rakennukset on peräisin 1700 luvulta.

Keskustassa on kapeita kujia.

 Puutaloalueella on kesäaikaan kukkaistutuksia.

Asukkaista noin kolmannes on ruotsinkielisiä.

Kaupunki on tunnettu Runebergista, W.S.kirjapainosta sekä suklaasta ja lakritsasta, joita voi ostaa vaikkapa porvoon mitalla. Jos pelaa korteilla huonosti voi jopa joutua porvooseen.

 Kaupunkia halkoo leveä joki, vanha asutus on pääasiassa joen itäpuolella.

 Keskustasta on useita siltoja joen poikki, liikenne kulkee sujuvasti puolelta toiselle.

Joen itäåpuolella on kuuluisat ja kuvaukselliset kalamajat.

Mahtaneeko niissä kukaan vai onko ne pelkästään historiallisia jäänteitä?

 Joen länsipuolen näkymä keskustan ylitse.
Takana tuomiokirkko, joka on hyvin suosittu matkailukohde.

Porvoonjokea myöten pääsee sujuvasti merelle ja siinä onkin kesäaikaan melko vilkas liikenne.

Kaupungista on hyvät ja nopeat tieyhteydet itään pohjoiseen ja länteen
Sen sijaan kaupungin ainoa junaliikenne on museorautatie.

Vanhalla radalla on näihin päiviin asti kulkenut kesäaikaan lättähattu.

Sen kyydissä voi kokea entisajan tunnelmaa.
Juna kulkee Helsingistä Keravan kautta Porvooseen ajottain viikonloppuisin.

Joulun lähestyessä kaupungin keskusta muuttuu joulukaduksi.
Siitähän voisi tulla aihetta toiseenkin blogikirjoitukseen.