muuttuva kesäkeittiö

 Kuljin kesäkeittiön ohitse ja ajattelin verrata tämän vuoden kuvaa aikaisempaan.

Alempi kuva samalta paikalla kaksi vuotta sitten.

vanha kivisilta

Kivisillan ikivanha maantie, jonka reunalla kasvoi yli sata vuotiaita kuusia.
Kuvien aikaeroa on vuos.

elokuu 2022

elokuu 2021

viime vuonna tähän aikaan.

Pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Ilmassa jo melkein keväinen tuulahdus.Viime päivien sään lauhtuminen on madaltanut lumikerrosta. Mutta onhan sitä. Kuvat tänä aamuna ja vuosi sitten.

Vuosi sitten ihan sama paikka,vähän erilaiset oli näkymät silloin.

kyläsepän vanha tupa

Se oli seudun vanhimpia rakennuksia, ja paloi eräänä syysyönä.

 

Arvioitu rakennusvuosi on 1780, kuva paikalta neljä vuotta aikasemmin.

mökki rantatiellä

Tuusulan rantatien läheisyydessä on mökki. Mökki on tullut tunnetuksi siitä, että kirjailija Aleksis Kivi asui siellä viimeiset elinvuotensa. Nykyään mökki toimii museona.

Pihapiiri kalusteineen ei ole paljoakaan muuttunut noin 37 vuodessa. Alempi kuva kuvattu päivänä, jolloin Aleksis Kiven syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta. eli 10.10.1984. Kävin samalla katsomassa myös sisätiloja. Muistan että samalla reissulla kävin ostamassa radionauhurin, se oli kasettinauhurien aikaa.

lupiinimaja

Tämä paikka on jotenkin viehättänyt minua.
Olen kuvannut sitä välillä ja ihan ensimmäisiä digiajan otoksia on kuvattu sieltä.

Ylempi kuva on tänään ja alempi kuva on kesäkuulta 2005.

kesäkuu 2004

rakennus rapistuu

Pyörämatkalla pysähdyin kuvaamaan vanhan piharakennuksen. Vanhat pihapiirit ja rakennukset on kiehtovia. Ne kertovat omaa tarinaansa siitä miten ennen elettiin ja henkivät menneen sukupolven tunnelmaa. Ne henkivät elämän kovuutta ja ankaruutta, mutta työs kotipiirin lämpöä ja turvallisuutta.
Ylemmän kuvan kuvasin kun olin ostanut ensimmäisen digikamerani vuonna 2004.
Kiersin taas sitä kautta ja pysähdyin kohdalle, sattumalta kuva on ihan samalta kohdalta. Kuvilla on 13 vuoden aikaeroa.

hakkaamisen jälkeen

Kuljen joskus tätä polkua pitkin, koska se tuo mieleen lapsuuden aikaiset metsäpolut. Sen varrella kasvaa kaksi yhteen kasvanutta puuta.
Tänään kuljin sitä kautta huomasin, että matalaa pensaikkoa oli hakattu pois ihan niiden läheltä.

Olin seurannut pitkään näitä yhteen kasvaneita puita. Ne alkoivat kertoa omaa tarinaansa, kun pysähtyi niitä katsomaan ja kuuntelemaan. Ne olivat olleet siinä jo aika kauan, kantaneet yhdessä lumikuorman, kestäneet pakkaset ja myrskytuulet. Kun huomasin, että ne oli säästyneet nyt hakkaamiselta olin mielissäni. Nyt ne saisivat enemmän valoa.

Kuljin jonkin ajan kuluttua polulla. Puut olivat sittenkin hakattu. Miten surullista.

Kului kuukausi kun taas kuljin polkua pitkin. Polun reunalla vastapäätä niitä kahta puukaverusta on kasvanut nuori kuusi, jonka kasvua olen seurannut muutaman vuoden. Se oli säästynyt hakkuilta. Voisinkin jatkaa sen seuraamista ja kuunnella joskus kuusen tarinaa.

 Sama kuusi, viisi vuotta aikasemmin vuonna 2012 jouluna.

aika kuluu

Digikuvauksen alkuaikoina jouluna 2005 kuvasin tämän näkymän.

Tänään samalla paikalla uusi rakennus, kuvien aikaeroa on reilu kymmenen vuotta.

maisemakuvat

Kuvasin maantien josta muistin ottaneeni kuvan joskus ennen digaikaa.

Sama maisema tasan kaksikymmentä vuotta aikasemmin syksy v.1995

Oikean puolen puut ovat kasvaneet leveyttä ja oiken puolen koivut kasvaneet isommiksi.

katoava menneisyys

Tällä paikalla oli lato vielä viime vuonna.

Kuvan ladosta otin puolitoista vuotta sitten. Kuvat on otettu melko tarkasti samalta kohtaa.
Vanhojen latojen katoaminen maisemasta vie mukanaan palasen menneisyyttä.

kuusen kanto

Kävin hakkuuaikoilla vanhan kantovanhuksen luona.  Kuusenkanto on vanhentunut yhdeksällä vuodella. Katselin sen rapistuneisuutta. Ilme oli entistä surullisempi.

 

 

Katselin sen rapistuneisuutta. Ilme oli entistä surullisempi.

Se näytti silloin surulliselta melkein näytti että se haluaa sanoa jotakin.

Päätin käydä sitä taas joskus katsomassa.