kävelyä kallioilla

Kävin kokeilemassa olisiko minusta vuoristokiipeiljäksi.

Täältä löytyi kohde, joka sopii tälläiselle aloittelijalle.

   Päätin aloittaa kiipeämisen tälläisestä vähän helpommasta.
    Kallio vaikutti jyrkältä ja etsin sopivaa reittiä, pahimmat paikat kuljin ylös nelinkontin.

Maasto oli vaihtelevaa ja paikoin kallioiden välissä oli kuiluja.

Tuonne ei kannata mennä.

 Sitten tulinkin vuoriston korkeimmalle huipulle. Lähemmäksi reunaa en uskaltanut mennä.

 Jos täältä vetäisi suoran linjan etelää kohti tämä olisi alueen korkein paikka.
 Jos edessä ei olisi metsää täältä näkisi selkeällä ilmalla Suomenlahdelle saakka.

Luonnon rauhallisuudesta ja kauneudesta huolimatta täällä ei monikaan kulje.
Kallioiden päällä sammal on saanut kasvaa rauhassa, monen lajin sammalta täällä kasvaakin.

   Täällä sitä olisi poroillekin pallerojäkälää.

  Rinteessä oli vielä mustikoita, mutta ne oli mauttomia. Luonto oli värjännyt lehdet punertaviksi.

kallioinen luontometsä

 Lähdin etsimään sieniä ja päädyin lähiseudun kallioille, joilla en ole koskaan ennen käynyt.

  Tästä pitää nousta ylös jos polvet on tarpeeksi notkeat.

     Kulkiessani oli sellaiset fiilikset, kuin olisin kulkenut jossain pohjoissuomessa.

   Olin Haukkakallion korkeimmalla kohdalla, puut peittivät näkymän kauemmaksi..

     On täällä moni muukin kulkenut ennen minua.

   Pitkospuut oli märät, etsin jalansijaa reunoilla, jotta en liukastu.

    Joen vesi on sameaa, että uimaan se ei houkuttele ainakaan sateen jälkeen.

syksyiselle luontopolulle

Maisemat on värittyneet syksyyn.
Reissu vei tällä kertaa kallioiselle luontopolulle.

Kallion päällä oli isoja kiviä, ikäänkuin järjestyksessä, jääkauden muistoja lienevät..

 Kalliolla on ikäänkuin portaikko. Liian isoja ihmisen rakentamaksi.

Polku oli nyt sateen jälkeen kostea ja liukas jalan alla.

Loppumatkasta poikkesin katsomaan hiidenkirnua. Se ei ollut iso, ehkä metrin joka suuntaan. Pohjalla oli vettä ja vesi valui pois sitä myöten.

syksyisen luontopolun näkymiä

Maisemat on värittyneet syksyyn.
Reissu vei tällä kertaa kallioiselle Laukkosken luontopolulle.

Kallion päällä oli isoja kiviä, ikäänkuin järjestyksessä, jääkauden muistoja lienevät..

 Kalliolla on ikäänkuin portaikko. Liian isoja ihmisen rakentamaksi.

Polku oli nyt sateen jälkeen kostea ja liukas jalan alla.

Loppumatkasta poikkesin katsomaan hiidenkirnua. Se ei ollut iso, ehkä metrin joka suuntaan. Pohjalla oli vettä ja vesi valui pois sitä myöten.

 Luontopolun     esite

syksyinen metsä

Syksyisiä kuvia lähiseudun erämaametsästä.

lupiinit erämaakalliolla