kävelyä kallioilla

Kävin kokeilemassa olisiko minusta vuoristokiipeiljäksi.

Täältä löytyi kohde, joka sopii tälläiselle aloittelijalle.

   Päätin aloittaa kiipeämisen tälläisestä vähän helpommasta.
    Kallio vaikutti jyrkältä ja etsin sopivaa reittiä, pahimmat paikat kuljin ylös nelinkontin.

Maasto oli vaihtelevaa ja paikoin kallioiden välissä oli kuiluja.

Tuonne ei kannata mennä.

 Sitten tulinkin vuoriston korkeimmalle huipulle. Lähemmäksi reunaa en uskaltanut mennä.

 Jos täältä vetäisi suoran linjan etelää kohti tämä olisi alueen korkein paikka.
 Jos edessä ei olisi metsää täältä näkisi selkeällä ilmalla Suomenlahdelle saakka.

Luonnon rauhallisuudesta ja kauneudesta huolimatta täällä ei monikaan kulje.
Kallioiden päällä sammal on saanut kasvaa rauhassa, monen lajin sammalta täällä kasvaakin.

   Täällä sitä olisi poroillekin pallerojäkälää.

  Rinteessä oli vielä mustikoita, mutta ne oli mauttomia. Luonto oli värjännyt lehdet punertaviksi.