vanha perinneruoka

Entisaikaan omassa lapsuudessa talkkunajauho oli tavallinen ruoka-aines varsinkin kesällä. Maidosta hapatettiin viiliä, johon talkkunaa sekoitettiin ja talkkunavelliä syötiin kyllästymiseen asti.
Pitkään aikaan en sitten talkkunaa käyttänytkään.
Mutta joskus aikuisuudessa huomasin tutun näköisen paketin kaupan hyllyllä ja ostin sen.
Kumma kuinka sitä voi muistaa maun aikojen takaa, sillä tunnistin siinä tutun maun.
Huomaan, että suorastaan välillä haluan samaa tuttua talkkunavellin makua kuin lapsuudessa.
Olen joskus ostanut muun merkkistä talkkunajauhoa, mutta ne ei maistu samalta kuin se talkkunajauho, johon lapsuudessa totuin. Käytän talkkunaa viiliin tai piimän kanssa,sellaisenaan.
Talkkunajauhoista voi tehdä monenlaista herkkua tai syötävää..
Se sopii hyvin mustikkakukkoon eli rättänöihin, niitähän on pakko tehdä ainakin kerran kesässä.

riisipuuro on jouluruoka

Riisipuuron keitto on tarkkaa puuhaa. Puuro kypsentäessä joutuu katsomaan, ettei puuro pala pohjaan.
Jostain löysin ohjeen jolla puuro ei pala herkästi pohjaan sen jälkeen olen keittänyt riisipuuron sillä ohjella. Puuro keitetään pelkkään veteen ja loppuvaiheessa siihen lisätään purkillinen kuohukermaa litraa kohti. Sen jälkeen maku saa tasaantua.

lettujen paistoa

On vielä vanhanajan vatkain hyvässä kunnossa. Hyvin vispaa käsivoimalla.
Nämä vispaimet oli joskus sellaisia kapineita, joita emännät saivat tupaantuliaisina tai lahjaksi jos täyttivät vuosia tai oli muita juhlimisen aiheita. Kyllä siinä perheen naisväellä oli ihmettelemistä kun näkivät miten kampea veivaamalla saa tehtyä kakkutaikinat ja kermavaahdot.Siinä veivatessa tuli puhuttua perheen kanssa kaikki huolet, päivän uutiset ja tapahtumat ja ehti kuulustella lasten läksytkin. Jos joku vieras tuli kylään saatettiin sanoa, että vispaapas sinäkin vähän niin päästään juttuun.
Kaikkeen oli silloin aikaa ja vispilän veivaus olikin hauskaa ajan viihdettä. Jos ei keksinyt mitään muuta vispattavaa, niin hauskuutta riitti kun sai vispata vettä niin että vesi kuohusi vispaimessa.
Mutta sitten kauppaan alkoi tulla sähkövispaimia. Kun emännät kuulivat, että nappia painalla vispaantuu paksukin taikina, niin lähtivät juoksujalkaa kauppoihin jotta saavat omansa, ennenkuin kaikki käsistä viedään.
Niin loppui emänniltä kammen vääntäminen ja vispaimet heitettiin perimmäiseen kaappin nurkkaan. Samalla loppui juoru-uutiset ja päivän tapahtumien kertailu ja lapsetkin sai selvitä omin nokkinensa läksyistä. Se oli ikävä loppu tälle vispiläkaupalle.

riisipuuro ja soppa

heinäkuun herkkuja

joulupuuro