lentokentällä oli hiljaista

Vesivehmaan lentokenttä on melko pieni ja liikenteellisesti rauhallinen lentokenttä.
Se toimii koulutuskenttänä erilaisille lentotapahtumille. Matkustajaliikennettä siellä ei ole.

Vesivehmaalla käydessäni melko usein olen huomannut lentäviä pienkoneita ja joskus näkee laskuvarjohyppääjiä. Tällä kertaa koneet pysyivat maassa.

      Lentokentän alueelta löytyy myös tämä muistokivi.

Vesivehmaan lentonäytös

               Lentonäytös Vesivehmaan lentokentällä. Aika hurjia temppuja teki.

päivän matka urajärvellä

Urajärvi on lähdepohjainen järvi ja sen vesi on hyvin kirkasta. Aikaisemmin siellä oli lokkeja, mutta nyt ne oli häipyneet toisaalle kauemmaksi.

Rannan lähellä uiskenteli härkälintu, vai oliko niitä useampikin. Härkälinnun ääni on karjuntaa tai karkeaa kiljuntaa. Sitä kuuluu aika lyhyen aikaa keväällä pesinnän alkaessa.

Urajärven ympäristössä ei  kuulunut enää lintujen laulua. Katselin sitten kukkia ja perhosia. Tässä  mehiläinen nurmikaunokin kukalla.

Keisarinviitta on kookas hopeatäpläperhonen, se pysähtyi lehdelle kuvauksen ajaksi.

Loistokultasiipi levähti lehdellä hetken aikaa.

Neitoperhonen on uutta tämän kesän sukupolvea ja on värikkäimpiä täpläperhosia.

Vesivehmaa on nimensä mukaisesti vehmasta seutua ja maastollisesti tasaisen kumpuilevaa..

Maisemat on kuvauksellisia.

 Alueella on vanhaa maaseutumaista asutusta, jota halkoo erisuuruiset peltotilkut ja rehevät kuusikot.

Poikkesin lentokentälle, jossa oli nyt aika hiljaista.

Yksi lentokone oli nousi ilmaan.

Tästä pääsee luontopolulle.

Toinen kyltti opastaa koiran omistajia.

Kävin aikasiemmin tuntemassani kangasvuokkopaikassa. Silloin kun löysin paikan siellä kasvoi hajanainen kangasvuokkoesiintymä. Pian tuli metsäkoneet ja esiintymä jäi puukasojen ja purujen alle.

Koneitten jäljiltä löysin enää vain yhden taimen. Sen vaiheita olen seuraillut muutaman vuoden.

Sitten kirjaimellisesti tie nousi pystyyn.

Käänsin auton nokan paluumatkalle.

Tämän matkan tavoitteena oli keräillä marjoja. Tämän verran niitä sitten löytyi.
Enpä muista näin heikkoa marjavuotta aikoihin, niin kauan kuin olen marjoja keräillyt.

kangasvuokkoja kankaalla

Minulla oli ajatuksena löytää kangasvuokkoja, tiesin että niitä kasvaa jossain, mutta tarkkaa sijaintia en tiennyt. Tämän kangasvuokkopaikan löysin sattumalta ja esiintymä oli melko pienellä alueella.

Kukkivia kangasvuokkoja oli muutamia, mutta ympärillä näkyi lukuisasti taimia.

Jotkut kangasvuokoista vasta availi nuppujaan.

Heinäkuulla tulin uudelleen katsomaan kangasvuokkoja.

Siemenet alkoi valmistua ja pian ne lentäisivät tuulen mukana.

Seuraavana keväänä tulin katsomaan kangasvuokkopaikalle. Suorastaan järkytyin.
Paikka jolla kasvoi kangasvuokkoja oli nyt tämän näköinen.

Nostelin pois risuja ja  havuja.
Löysin muutaman taimen ja merkitsin ne kepeillä. Merkitsin puhelimeen sijaintikoodinaatit.

Palasin seuraavana kesänä katsomaan kangasvuokkoja.
Harmikseni huomasin edellisen kesän kangasvuokkojen jääneen havuisten oksakasojen alle.

Aloin etsimään taimia tien toiselta puolelta, jossa maanpinta oli säilynyt..
Löysin yhden hyväkuntoisen taimen.

Palasin seuraavana keväänä kangasvuokkopaikalle:
Nyt tien toinen puoli oli myllerretty ja taimen ympärillä oli metsätöiden jälkiä.
Keräsin ainoan taimen ympärille puun kepakoita suojaksi.

 

Metsän raivaus oli edelleen keskeneräinen. Kangasvuokko kuvan keskialaosassa.

Seuraavana vuonna menin taas kangasvuokkopaikalle.
Taimi näytti nyt säästyneen ja oli vahvistunut. Suojakehikko oli samanlailla kuin sen viimeksi jätin.

Kului talvi ja keväällä tulin kangasvuokkopaikalle.
Taimen suojaksi laitetut kepakot oli pysyneet aloillaan.

Katsoin tarkemmin ja huomasin kukan.

Kukka oli aukeamaisillaan.
Toivoa voisi että aiemmnin kukkineitten siemenet kasvaisi hakatulla raiviolla.

Palaan taas katsomaan niitä.