pörröiset talvilinnut

Linnut säätelee kehon lämpötilaa höyhenillään. Kylmässä ja talvella untuvan ja höyhenten pörhistely muodostaa eristävän kerroksen. Pörhistynyt lintu näyttää pullealta, ikäänkuin se olisi lihava. Mutta lintu ei koskaan lihota itseään, se syö vain sen, minkä pystyy kuluttamaan.

Talvikautena se etsii valoisan aikaa ruokaa sen verran, että se selviää yön yli. Sen kaikki talvipäivät kuluu ruuan etsintään. Aktiivisinta ruuan etsintä on aamulla herätessä ja tuntia ennen yöpuulle menoa. Lintu vähentää energian kulutusta hakeutumalla suojaisaan paikkaan nukkumaan. Monet linnut kaivautuvat lumeen.

Ei kylvä, ei niitä, se ei kokoa, nyt vastaisten päivien tuokaa ja aina sen mieli on riemuisena, ei huomisen huolia huokaa, vaan silti ei puutetta kärsi.

 

Linnut käyttävät yösijana rakennusten koloja ja ainakin tiaiset jonkin verran pesimäpönttöjä. Ne pitävät  talvikaudella aina samaa yöpymispaikkaa jos mahdollista.  Lämmön säästämiseksi lintu pörhistää höyhenet piilottaen päänsä siipien alle, näin lämmönhukka on vähäisempi. 

Ne heräävät yöpymispaikaltaan ennen päivän valkenemista ja vetäytyvät nukkumaan kun päivä hämärtyy. Keskitalven aikaan ruuan etsimiseen on aikaa vain muutama päivätunti.

Se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää sen laululla illoin. Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, kuin vuode ois peitetty villoin  ja kattona sillä on taivas.

 

 

 

 Suuri osa talvi linnuistamme ei selviä hengissä talven yli. Mutta se on luonnon laki, vain ne jotka ovat vahvoja selviävät ja jäävät jatkamaan sukua.
Kuvan pieni urpiainen jonka kuvasin muutama vuosi sitten, oli kovin pörröinen ja pysytteli pitkään ruokapaikalla. Kävin katsomassa sitä parina päivänä ja sitten se oli poissa.

Linnut ja myös monet eläimet hyötyvät ihmisen järjestämästä ruokinnasta.
Ruokintapaikoilla vierailee oravia, kettuja, jäniksiä ja pienempiäkin nisäkkäitä.
Linnut oppivat nopeasti tuntemaan henkilön joka tuo ruokaa.
Jos viipyy tarpeeksi kauan, linnut voi tulla kädelle hakemaan ruokaa.

metsän eläjiä

    Ruokapaikalla oli muitakin lintuja, mutta ei osuneet samaan kuvaan.

     orava

   Paluumatkalla huomasin pellolla kolme metsäkaurista.

      Yksi oli lähempänä ja muita pelottomampi.

      Jotain syötävää löysi.

sorsat jään reunalla

Sinisorsia jäa joka vuosi talvehtimaan. Yksi sellainen paikka on Järvenpään rantapuiston suisto, jonne on asennettu ilmastointi, joka pitää veden pieneltä alueelta sulana.
Aikaisempina vuosina sorsat on lähestyneet heti kun niitä on käynyt katsomassa, mutta nyt ne vetäytyivät kauemmaksi. Tiettävästi kaupunki on järjestänyt niille nyt talviruokinnan ja tottuneet tietyn tulijan ruokailuantimiin. Tuollainen määrä lintuja syö paljon ja yhdestä satunnaisen kävijän pullanmurusta olisi mitään hyötyä.

marjat maistuu tilhille

    Marjoja tai koristeomenoita lienee, johon pyrähti iso parvi tilhiä

linnun talvipakkaset

Viime päivinä on ollut kovia pakkasia ja lintujen ruuansaanti on vaikeutunut. Syksyllä ei ollut liiemmin pihlajanmarjoja, eikä mitään isompia rastasparvia näkynyt koko syksynä.
Mustarastaita jää aina talvehtimaan näillä seuduille. Tammikuulla sen hiljaista laulua voi kuulla lauhoina aamuina jo aamuvarhain.
Kovien pakkasten ja paksujen lumihankien aikaan sen selviytyminen on paljosti kiinni niistä murusista, mitä ihminen antaa.
Olen pystyttänyt ruokapaikan vanhaan paikkaan. Pari päivää sitten kun vein siemeniä ja leivänmurua,  tupsahti mustarastas samantien syömään. Melkein meinasi jäädä loppueväät jakamatta, etten olisi häirinnyt nälkäistä lintua.
Parhaimmillaan ruokinnalle on pyrähtänyt seitsemän mustarastasta.
Ruokapaikalla käy myös pikkulintuja ja punatulkkuja. Myös jänis on siellä jokapäiväinen tuttavuus, hauska sekin.
Lintujen talviruokinnasta on monta mieltä, mutta ainakin itselle antaa iloa se kun mustarastas laulaa kevään tullen ruokapaikan läheisellä oksalla.
Taidanpa siinä ajatella, että minun lintuni siinä laulaa. 

lintuja pihlajanmarjoilla

Tilhiä on näkynyt pihlajanmarjoilla.

Pihlajissa on paljon marjoja.