juurikasvien kasvu

       Porkkanat ri ole kasvanet liioin ollenkaan, salaatti ja peruna kylläkin .

muinaiset aallot

Jääkauden jälkeen Ancylusjärven aallot lainehtivat täällä n 8000 vuotta sitten.
"Tähän rantatörmään löivät n 8000vuotta sitten itämeren edeltäjän Ancylusjärven aallot."

 

Lämpötilan noustua veden pinta alkoi alentua.
Tämä kivi on ollut vuosituhansia paikallaan. Siinä on tämä muistolaatta.

 

Pieni metsäpolku johdatti vanhan kiven luokse. Muistomerkki oli saanut "osumia".

hopeapoppelien tarinaa

Sipoon rajoilla kasvaa vanhoja hopeapoppeleita, nämä ovat ainakin 100 vuoden ikäsiä. Poppelin lähellä oli useita nuorempia taimia, josta huomaa sen lisääntyvän juurivesoista. Lisäksi se kasvattaa varteen uusi vesoja.
Hopeapoppeli voi kasvaa yli 5 metriä paksuksi. Näitten poppelien ympärystä oli vaikea laskea, koska puu oli osin kaksihaarainen, metrin korkeudelta se yli 3-4 metrinen.

Poppelin runko on hopeanharmaa ja muistuttaa paljon haapaa, haavan sukuun se kuuluukin.

Tämä yksilö oli haarautunut alaosastaan.

Poppelin oksanhankaan oli joku joskus heittänyt rautaisen koukun.
Koukku oli iskeytynyt syvälle puuhun.

Hopeapoppeli leviää juurivesoista, lehdet on osittain halkinaiset ja niiden alapinta on hopeanharmaa.

varuskunnan muistomerkki

Lakkautetun Hyrylän varuskunnan muistomerkin paljastustilaisuus.
(kivinen laatta puhujapöntön edessä, ei näy kunnolla kuvissa.)

Paikalla oli saapunut sotaveteraaneja sekä puolustusministeri, sekä yleisöä satamäärin.

Puolustusvoimien hevoset olivat esillä. Paikalle oli tuotu myös puolustusvoimien hevosia Niiinisalosta.Kävijävieraat olivat kiinnostuneita näytöksestä.

Paikalla oli  armeijan soppatykki, josta sai hernekeittoa ja näkkileipää.(vapaaeht. maksu)

Hyrylän varuskunta on tavallaan tuttu jo lapsuudestani, sillä yksi veljistäni oli siellä armeijassa.
Käynnillä halusin samalla kunnioittaa isäni muistoa, joka oli sotaveteraani.

taidetta pellolla

 Poikkesin tieltä katsomaan.

Tuusulan peltokansa saanut ehkä vaikutteita Suomussalmen "hiljaiselta kansalta."

janakkalan laurinmäki

Matkakohteena Laurinmäki.

Esitetaulusta ilmenee uinaismuistokohteiden sijainti.
Mäellä olevaan silokallion pintaan on kaiverrettu aikalaisten nimiä ja päivämääriä.

Laurinmäellä sijaitsee uhrilehto, joka on vanha  hautausmaa.Uhrilähde, kuppikivet ja uhrirauniot kertovat vanhasta palvontapaikasta, jossa on uhraamalla palvottu jumalia ja henkiolentoja.

Uhrikiviin on hakkaamalla tai  hiertämällä tehty pieniä pyöreitä
kuppimaisia syvennyksiä.Perimätiedon mukaan kivien kuppeihin olisi pantuviljaa,
maitoa ja kalaa sato- ja pyyntionnen toivossa. Kuppikivien käyttö on alkanut
rautakaudella ja jatkunut paikoin jopa 1900-luvulle.

Laurinmäellä lähellä uhrilehtoa on satoja vuosia vanha uhripuu Räikälänmänty.
Männyn ympärysmitta on yli 3 metriä.Se on Janakkalan vanhin tiedossa oleva mänty eli petäjä.

Menin puun taakse ja huomasin että kädet ei mahdu puun ympäri.

Vanhan männyn pinta on kilpimäistä, paksua ja kovaa

 

laurinlähde

Janakkalassa sijaitsee muinainen Laurinlähde. Lähde nimettiin Janakkalan suojeluspyhimyksen Pyhän Laurentiuksen eli Laurin mukaan. Se on vanha uhrilähde. 
Lähde on rakennettu kivistä kaivomaiseksi 1900-luvun alussa, samalla kun Laurinmäelle rakennettiin juoksuhautoja. Lähteen koko on 80 cm x 80 cm ja sen syvyys on 116 cm. Lähteessä on tasainen sorapohja ja se pulppuaa edelleen kirkasta vettä.

Lähteeseen oli heitetty kolikoita, tarkoitus lienee tuottaa onnea siellä kävijälle.

Reissun jälkeen poikkesin uimaan läheiseen Räikälänjokeen. Vesi oli kirkastaja lämmintä.
Vieressä maantie ja kaunis kivisilta, joka rakennettu v1904.

kummakivellä käynti

Puumalan ja Rautjärven  rajoilla on erikoinen nähtävyys, kummakivi.
Se on mielenkiintoinen matkakohde, mutta ehkä vähän hankalan matkan päässä.
Kummakivi on kulkeutunut jääkauden virtauksen mukana ja jäänyt silokallionpäälle lepäämään. Jääkauden virtaukset hioivat kiven pintaa kivien ja hiekanjyvien kulkiessa jäävirtojen mukana. Kallion pinta hioutui sileäksi ja sattumalta suuri kivenkimpale jäi tasapainoon kallion päälle.

 

Ensimmäisessä risteyksessä ei ollut opasteviittaa Kummakivelle.

Kummakiventie kyltti oli niin piilossa, että ajoin siitä ensin ohi ja palatessani huomasin kyltin.
Tie oli kapea, onneksi ei ollut vastaantulevia. Loppumatkasta oli jyrkähkö mäki, jossa irtosoraa. Pääseekö mäkeä ylös, vai alkaako renkaat sutimaan. Tiellä ei pystynyt kääntymään, eikä peruuttaminen olisi ihan riskitöntä. Tässä vaiheessa ehdin  harmitella miksi tänne lähdin.

Kävin tarkistamassa mäen ja ajoin mäen ylös, josta oli enää lyhyt matka kääntymispaikalle.

Parkkialuella tietää tulleensa oikeaan kohteeseen.

Kartta opasti ja tuonne suuntaan sitten mentiin.

Maasto oli alkumatkasta kosteaa, mutta lenkkareilla selvisi kastumatta.

Ympärillä oli metsää ja hiljaisuutta, oikeastaan pelottava olla keskellä ei mitään. Voiko tänne eksyä, entä jos kompastun ja satutan itseni,  ajatukset kiirehti eteenpäin nähdäkseni sen näkymän jota varten olin tänne saakka tullut.

Reilun puolen kilometrin jälkeen.

Kummakivi, siinähän se sitten on, olen nähnyt sen nyt.
Kiven mitoiksi mainitaan 7 x4 x5 metriä ja painoa sillä arvellaan olevan 500 tonnia.

Jääkauden aikainen kivenlohkare kallion päällä.

Kiven reunasta on lohjennyt palanen. Lohkareessa on näkyvissä jääkauden aikasen vedenvirtauksen aiheuttamaa kulumaa

Kivessä näkyy halkeama, se on  irtolohkareen irtoaman tasolla.

Lähellä kummakiveä sijaitsi pieni rakennus.

Paikka tuntui niin syrjäiseltä, että pelotti, mutta onneksi metsäpolku oli niin selvä ettei eksynyt. Kun pääsin takasin parkkipaikalle, tunsin helpotusta.
Lähtiessäni sinne tuli autolla joku toinenkin katsomaan luonnon muovaamaan ihmettä.
Parkkipaikan kordinaatit P 61° 29,473' ja I 28° 26,246'.
Kummakivi rauhoitettiin vuonna 1962.