veneitä rannalla

Meillä ei ole omaa venettä, eikä ole venepaikkaa. Viimeksi olen soutanut taiollut veneen kyydissä joskus lapsena. Se oli hullua aikaa kun isosisarukset
lähti järvelle, ne lainasi luvatta naapurin venettä ja niin lähdettiin kaikki soutelemaan, meitä oli mukana neljä tai viisi.  Oltiin hullunrohkeita, ei osannut pelätä, että vene kaatuisi.  Joskus soudettiin läheiseen
saareen, jonne oli rannalta matkaa ainakin kaksisataa metriä. Osattiin uida mutta oltaisko jaksettu hädän tullen uida rantaan. Minä  osasin kellua jo ennen kuin osasin uida. Naapurit huomasi että heidän vene
on otettu ne tuli huutelemaan ja me kakarat tietenkin pelättiin tulla
järveltä takaisin rantaan.  Minä kun olin nuorin, niin minun ei tarvinnut vastata isosisarusteni tempuista.

Olen kyllä sen jälkeenkin ollut veneessä, mutta vene on pysytellyt rannalla.
Tänä kesänä en ole käynyt uimassa. Aina on ollut milloin mitäkin että en ole mennyt uimaan. Nyt vedet on jo alkaneet kylmetä, joten uimiset taitaa jäädä tältä kesältä.  Järvireissullani kurkistin Ahdin valtakuntaan, jossa aallot laineita keinuttaa, vai keinuttiko.

heinäkuun heleyttä luonnossa

Heinäkuu on lopuillaan ja luonto kukkii ja viheriöi. Kesän tunnelmaa  näitä polkuja kulkiessa.

lähtisinkö soutelemaan

   Kesämatkalla kuljin Valkeisensuon pitkospuita pitkin hiljaiselle erämaajärvelle.
  Järvi oli hiljainen, kuin olisi aika pysähtynyt. Täällä kokee luonnon- ja mielenrauhaa.