pajusirkku

Pajusirkkukoiras on saapunut samaan rantakaislikkoon, jossa sen viime vuonna huomasin. Se tulee huhtikuun alkupuolella jolloin sen jankuttavaa ääntä alkaa kuulua kosteikoista.
Pajusirkku tarkkailee ympäristöä usein näkyvästi, mutta sujahtaa helposti piiloon. Lintu pesii sirkkulintujen tapaan maahan tai mättään reunalle. Se munii 4-5 munaa, joita se hautoo noin 12 pävää. Poikaset voi lähteä pesästä jopa 8 päivän ikäisinä. Pajusirkku voi tehdä kesän aikana kaksi poikuetta.

Naaraan yleisväri on ruskea ja ulkonäöltään sen voi helposti sekoittaa muihin sirkkulajeihin. 

Suomessa pesii muitakin sirkkulajeja. Keltasirkku on yleisin sirkkulaji ja usein se talvehtii maassamme.

Peltosirkku on harvinaistunut viime vuosikymmeninä.
Pohjansirkun pesimäalue on pohjoissuomessa, laji ei ole kovin runsas.
Pikkusirkku pesii lapissa harvalukuisena.
Lapinsirkku pesii tunturilapissa harvalukuisena ja laji määritetään nykyään pulmusiin.
Pulmunen pesii harvalukuisena tunturilapissa.

pajusirkku

Niityllä osmankäämin varrella istui pieni lintu. Paljain silmin en sitä tunnistanut.

 Se katseli kuvaajaa, eikä tuntunut pelkäävän, joten oli helppo kuvauskohde.

Kameran mukana olosta on se hyvä puoli, että lajin voi jälkeenpäin tunnistaa kuvasta.

Ensisilmäyksellä se muistuttaa keltasirkkua,
Tarkemmin katsottuna olen tunnistanut sen pajusirkku naaraaksi.

Samana päivänä ja samassa maastossa, kaukana kuvaamastani linnusta sirkku keräili heinää.

Alkaa olla jo puolivälissä heinäkuuta, joten ilmeisesti tekee toista pesää.

Pajusirkku rakentaa maahan pesän heinistä yleensä maahan.
Pesä on valmis muutamassa päivässä päivässä.

Poikaset lähtee pesästä jopa alle 10 päivän iässä.
Tuon pesän poikaset on siten lennossa noin kuukauden kuluttua.

Pajusirkku on sirkkujen tapaan melko kylmänkestävä laji.
Muuttaa keväällä huhtikuun alusta alkaen ja pian pajulinnun yksitoikkoista jankuttavaa sirkutusta kuulee rannoilta ja kosteikkojen reunoilta.