mielenmaisemia ahmovaarassa

Kolin matkalla poikkesin saman tien varrelta  Ahmovaaran luontopolulle. 
Ympäristö oli hiljainen linnutkaan ei laulaneet, suolla kukki punakämmekkä ja suovilla.
Pitkä ajomatka ja Kolille nousu painoi jaloissa niin paljon, että kiersin vain lyhyen kierroksen.palatessani poikkesin luontopolulle. 
Ympäristö oli hiljainen linnutkaan ei laulaneet ja jaloissa painoi Kolille kiipeily.

 

Kiinnitin huomiota punaiseen kämmekkään, jota en ole aikaisemmin nähnytkään.
Taitaa olla punakämmekkä

Koli matkalla itäsuomessa

Matkalla Kolin suuntaan.

Kolille menee hissi parkkipaikan läheltä. Olen aina ihmetellyt pääseekö ylös hissillä, maksaako se, pitääkö olla olla valmiina lippu vai miten. Kun se siihen juuri sopivasti kohdalle tuli niin ajattelin katsoa että mitä sanoo jos menen hissiin. Mutta kun olin nostamassa jalkaa kohti hissiä, sinne ehti joku muu ja samalla hissiin ovi sulkeutui ja se lähti liikkeelle ihan nenän edestä.

 

Jaloissa painoi väsymys, sillä olin ajanut päivän aikana jo yli viisisataa kilometriä.
Matka Kolin huipulle kävellen portaita nousten on raskasta, portaita tuntui olevan loputtomiin. Yritin laskea montako porrasta olen noussut, mutta en pysynyt laskuissa mukana, ehkä askelmia oli noin 400-500. Onneksi peruskunto on sen verran hyvä, että jaksoin nousta ylös saakka.

 

   Alueella oli ihmisiä ja yritin ottaa kuvat niin ettei muita tule näkyviin.
   Kävelyt Kolilla jäi vähiin sillä jalat oli ihan tönköt.

   Tämä oli kolmas kerta kun Kolilla kävin ja alkoi tuntua, että olen nähnyt Kolia tarpeeksi.
Samaa reittia takaisin portaita alas olikin helpompaa tulla.
Kuvasin vielä parkkipaikan puoleisen rinteen.

   Parkkipaikka oli melko täynnä tällä kertaa.

   Kilometrejä kertyi mittarin 535 kilometriä ja matka jatkui.