myrkyllinen tapaus

Kyykäärmettä on pidetty ehkä vaarallisimpana otuksena maamme luonnossa.
Kyy ei ole rauhoitettu ja niitä on aina tapettu, koska sen purema on vaarallinen.
Tämäkin kyy oli kuollut, kun sen huomasin metsäisellä tiellä.
Lapsuuden perua on se, että kulkiessani epämääräisessä maastossa tarkkailen sitä minne jalan laitan. Seudulla oli käärmeitä paljon ja niitä näki kesällä joka päivä.
Joskus käärmeet ovat sellaisella paikalla, että niitä ei meinaa huomata.
Silti on ollut tuuria, että kyy ei ole koskaan minua purrut, niin lähikontaktissa olen ollut.
Marjoja kerätessä lähietäisyys tarkoittaa alle 20cm, sähisten paennut.
Kyitä on ollut pihalla, heinikossa, ojanvierillä, kannontyvellä, kiven kolossa ja kiven päällä, lautakasoissa, poluilla ja kaatopaikoilla eli ihan vaikka missä
Lämpiminä päivinä ne hakeutuu makaamaan paikkaan jossa on lämmintä, johon paistaa aurinko.
Usein se naamioituu ja valitsee paikan, josta sitä ei sitä helpolla huomaa.
Kyykäärme pysyy samalla aluella ja sen voi tavata toistuvasti samalta paikalta, ellei sitten tule häirityksi.
Kyykäärme ei halua tulla häirityksi, mutta häirittynäkään se ei ole hyökkäävä.
Jos kyyllä on lämmin makuupaikka eikä se aisti eli ei tunne lähestyviä askeleita, se saattaa paeta viimetingassa ja joskus ei ollenkaan, ennen kuin ottaa jonkun kepin ja ajaa sen pois makuupaikaltaan. Voidaan olettaa, että kyy puree ainoastaan pakon edessä tai hätääntyneenä, sekä myös saalistaessaan pikkueläimiä.
Kerran kyykäärme puri meidän kissaa, kissalla oli jalassa puremajäljet, kissa sairastui ja oli monta päivää veltto, mutta toipui. Luultavasti koitti saalistaa käärmettä, joita pihapiirin ympärillä oli.
Suunnilleen yhtä yleistä on nähdä käärme polulla, kuin muualla maastossa.
Osa käärmeistä on lähes mustia, osa on ruskeasahaisia mutta suurin osa on mustansiniharmaita.
Pienin kyy jonka olen nähnyt on ollut viivoitinta lyhyempi matomainen luikero ja isoin lähes metrin pituinen.  Kyyt ovat tavallisesti noin puolimetrisiä.
Kyitä olen nähnyt niin paljon, että voisin tituleerata itseäni jonkin tason käärmetuntijaksi.