syksyn makroja

        Tälläiset kuvat näyttää sellaista, jota ei tavallisesti kulkiessaan huomaa.

vaahteran lehdet

osmankäämi kosteikon kasvi

Osmankäämi kasvaa ojanvarsilla, purojen reunamilla ja kosteilla pellon reunoilla. Osmankäämin yläosassa on hedekukin to ja ruskea pampu on emikukinto, johon kehittyy valtava määrä siemeniä.Osmankäämiä on käytetty täyteaineena esim tyynyissä ja ravinnoksi. Sen keväisiä nuoria vaaleita versoja voi käyttää parsan tai purjon tapaan. Vihreät emitähkät, jotka on vielä suojuslehitien peitossa voi käyttää maisisin tapaan keittämällä. Talvisissa juurakoissa on perunan kaltaista tärkkelystä. Sen lehdistä valuvaa öljyä voi käyttää ihonhoidossa.

entisaikaa etsimässä

 Vanhassa rakennuksessa oli avointen ovien päivä eli ovet auki. Tuumasin pistäytyä peremmälle. Rikkinäisen ikkunan laudalla vanha pölyttynyt ja hämähäkin seittien verhoama kuppi.

 

Hella oli melkein samanlainen oli lapsuuden kodissani.
Leivontapäivä uuniin pantiin puita ja se kuumennettiin kunnolla. Sitten suljettiin pellit ja himmenneen hiilloksen päälle nostettiin leivinpelti. Siinä ne leivät kypsyivät, joskus paloivat, joskus ei kunnolla kypsyneet. Mutta kaikki kelpasi nälkäisiin suihin .

 

Hellassa pidettiin tulta ja padassa keitettiin ruokaa, rinkilöitä nostettiin pois sopiva määrä niin että kattila upposi syvennykseen. Kun keitto alkoi kypsyä renkaat nostettiin paikalleen ja keitos jätetiin hautumaan levyn päälle tai  sivummalle. Samalla tulella pystyi valmistamaan monta ruokaa ja pitämään kahvipannua lämpimänä.

Lapsena paistettiin levyn päällä taikinasta tehtyjä käkälöksiä, niinkuin paksuja lettuja, ilman rasvaa. Ne kypsyi kuumalle rautalevyllä nopeasti. Kyllä maistui nälkäsessä suussa hyvälle.

Kamareissa oli uuni. Uunia lämmitettiin ja ne antoivat lämpöä huoneisiin.

Tutun näköinen esine, pyykkilauta. Tärkein osa siitä oli kadonnut. Keskiosa oli peltiä taikka lasia. Lapsuudenkodissa pyykit pestiin käsin tai saunan padassa. Joillakin oli varaa ostaa tälläinen hienous pyykin pesua helpottamaan.

Nämä oli oikeasti arvokkaita ja ne tehtiin käsitöinä. Tässäkin näkyy tekijän signeeraus.

 

vihervarpunen

Pieni ja vilkas lintu, ja vaikea kuvauskohde.

 Sen tapana on riippua, pyöriä ja kieriä hennolla oksalla.

Useimmiten vihervarpusen näkee muutaman linnun parvessa ja ne liikkuu aika huomaamattomasti paikasta toiseen. Parvet suosivat puitten latvaosia.

Liikkuessaan ne pitävät melkein yhtämittaista ääntä, jonka nuotista ei saa oikein mitään selvää. Useimmiten linnun havaitsee niiden äänen perusteella.
Vihervarpusista osaa jää talvehtimaan ja niitä voi nähdä talvella ruokapaikoilla.