tiistai 11. elokuuta 2020

vadelmien keruuta

Vadelmat on kypsyneet ajallaan, ehkä vähän myöhäsempään, kuin tavallisesti.
Kävin keräämässä yhdestä vanhasta paikasta vielä viimeisimpiä marjoja.
Marjat menevät pakastimeen ja pakastin alkaa olla nyt täysi, ei sinne enempää mahdu.
Vadelmia keräsin yhteensä yli 20 litraa.(mustikoita löysin vain 4 litraa koko kesänä)



sunnuntai 9. elokuuta 2020

metsä oli ja meni

Luonnossa kulkiessa löysin metsän, oli tunne että siellä voisi viipyä pitempäänkin.
Sammal oli pehmeää, tuntui hyvältä kävellä pehmeässä sammalmetsässä.
Sienireissulla saattoi pysähtyä vaikka kannon päähän.


Kumpareen päällä on monta isoa kiveä, ovat jääkauden jättämiä järkäleitä.
Isoimpien kivien alle olisi pystynyt piiloutumaan.

Sammaleisen maaston notkelmista löytyi syksyllä suppilovahveroita.
Myös rouskuja ja muista sieniä löytyi kosteasta metsästä.

 Metsässä oli pari omaa lintupönttöä.

 Mustikka-aikaan kävin katsomassa löytäisinkö mustikoita.

Metsä oli hakattu pois.
Sinne meni mustikat ja sienet. Mutta miten kävi lintupöntöille.

Pöntöt oli onneksi tallella.

Ympäristo on muuttunut sen verran, että otin pöntöt mukaani ja siirrän ne muualle.
 

lauantai 8. elokuuta 2020

päivän matka

Tämä Karkkilan kosken silta on Högforsin tehtaan alapuolella.


Joen varrelta massiivinen Högforsin tehdas.
Seinässä on hajonnutta osaa..

Alakuvassa silta jonne ei päässyt.

Tehtaan pohjoispuolelta löytyi opastetaulu.
Lähellä on yksi koski, jonne voisi poiketa.

Padon yläpuolella kuvauskohde.
Auringonvalo heijastui ja kosken kuvaaminen ei oikeen onnistunut.


Tämä pötikkä taitaa liittyä Högforsin historiaan.
 Tien reunalla kasvoi suurensuuri puu.
 Tämän kuvasin sillalta, koska paikka viehätti silmää.
 Sillan toiselta puolen näkymä järvelle.
  Järven pinta oli tyyni, kuvan keskellä uiskenteli sorsa.

Matkan päätteeksi oli aika juoda kahvit termospullosta.
Auringon valo osui koskeen niin, että kuvasin vain vanhan pärehöylän, sekä rantaa alavirtaan.
Sitten olikin paluumatkan aika.

perjantai 7. elokuuta 2020

ukko-pekka puuskuttaa menemään

Pitihän tätä käydä kuvaamassa, sillä vanha Ukko-Pekka veturi tuo mieleen nostalgiaa ja lapsuusmuistoja. Höyryveturien puksuttelu kuului kauaksi ja junan pillin puhallusäänet ilmoittivat junan lähestymisestä.




Ukko-Pekka on suurin ja voimakkain höyryveturi. Se ei ole ainoa laatuaan sillä  Ukko-Pekkaa valmistettiin yhteensä 22 kappaletta vuosina 1937-1957. Ensimmäinen varsinainen Ukko-Pekka veturi kantoi numeroa 1001. Tämä kuvaamani 1009 veturi valmistui  v.1948-1949 ja on nykyisin ainoa käytössä oleva Ukko-Pekka-höyryveturi.

torstai 6. elokuuta 2020

lintuja syystunnelmissa

Pellolle oli kertynyt lammikko sateen jäljiltä. Sinne oli tullut joitakin vesilintuja.

 

 Kuvissa töyhtöhyyppä, liro ja tavi.










maanantai 3. elokuuta 2020

marjastusta

Vanhat hyvät marjapaikat on vähitellen kadonneet enkä ole uusia hyviä marjapaikkoja löytänyt, ehkä en ole niitä paljon enää etsinytkään. Tänään kävin metsässä, jossa olin joskus käynyt. Nyt siellä oli jonkun verran mustikkaa ja vadelmaa. Maasto oli epätasaista, piti varoa joka askeleella kompastumista. Marjoja ei kovin paljoa löytynyt ja parin tunnin kompuroinnin jälkeen alkoi jalat väsyä. Ei sinne marjoja paljon jäänytkään. Mustikoita on aika harvakseltaan ja marjat on tiukassa, mukaan tulee paljon roskaa.



Kotiin tulon jälkeen oli aika siivota marjat. Mustikkaa tuli vähän yli 2 litraa ja vadelmia on n 3-4 litraa, eiliset vadelmat mukaan luettuna.
Seuraavan päivän reissulla keräsin vielä pari litraa vadelmia.
Vadelmia kerätessä tunsin pistelyä nilkassa ja arvelin nokkosten pistelevän. Mutta huomasin ampiaisparven ja pakenin nopeasti ampiaisten saattelemana. Ainakin kaksi ampiaista ehti pistää nilkkaan ja ranteeseen. Pienet jäljet jäi pistoista.
Olin pukeutunut ulkovaatteisiin, mutta pistivät silti. Muutama päivä sitten marjareissulla sain iholle punkin, jonka huomasin iltatarkistuksessa. Kyllä ne kiusansa on metsässäkin, jos ei hyttysiä, niin punkkeja ja käärmeitäkin pitää varoa.