mustarastas heinikolla

Mustarastas hyppi voikukkaisella nurmella.

Oli niin veikeän oloinen, että otin muutaman kuvan.

Koiraslintu on helppo tunnistaa, keltaisesta nokasta.

kattohaikaraa katsomassa

Järvenpään seudulla on pysytellyt muutamana päivänä kattohaikara.
Kattohaikara ei varsinaisesti kuulu Suomen pesimälinnustoon.
Se pesi vuonna 2015 TL Koskella onnistuneesti ja on ehkä toinen pesintä maassamme.

Kattohaikara tavataan maassamme varsinkin muuttoaikoina.

Tämä yksinäinen haikara viihtyi samalla pellolla ainakin viikon verran.

onnea kisulle

     Paljon syntymäpäivän onnea lempeälle pikku-Mirrille.

räkätti on kaunis lintu

Räkättirastas on hyvin kuvattava lintu.

alkaa olla kesä

 Toukokuun lopun kuva-otoksia. Voikukat ja syreeni kukkii, linnut on saapuneet.

kangasvuokko

                                  Kangasvuokot kukkii lahden harjumaastossa.

 

Kasvaa kuivahkolla hiekkapitoisella kankaalla.

kevään lintuja

punakylkirastas

palokärki

Kyllä se kevät tulee, kunhan malttaa odottaa.

käpytikan pesäkolo

           Käpytikka ei tikkaita kiipeilyyn tarvitse ja pian se lensikin suoraan pesäkolon suulle.

kurki pellolla

 

 Yleensä kurjet on varovaisia ja pysyttelevät kaukana ihmisestä.
Tämä yksilö kuitenkin käveli aika tottuneesti pellolla, eikä välittänyt liioimmin kuvaamisesta..

hyviä ja huonoja pönttöjä

Kevään tullen kannattaa tarkistaa pöntöt, että ne on valmiina uutta pesäkautta varten. Jos pöntöistä pitää huolta ne kestää kauan. Jos niitä ei tyhjennä vanhoista pesäaineksista ne kestää ehkä 3-5 vuotta.

  Tämä pönttö on jäänyt korkealle puuhun, jossa se on ollut jo vuosia.

   Tämäkin on puussa, mutta linnuille siitä ei ole enää mitään iloa.

    Tämä pönttö on myös jäänyt siihen paikalleen.

 Pönttö on täyttynyt pesämateriaalilla,joku isompi lintu on keksinyt pesäpaikan pöntön päältä.

Katoton pönttö tuskin kelpaa linnulle. Kukaan ei ole huoltanut pönttöä.

Tämä pönttö on pudonnut maahan ja on ilman kattoa.

          Pönttö ilman pohjaa ja kattoa, sitäkään ei ole huollettu.

             Tämä on pohjasta auki, ei kelpaa enää.

Pönttö mennyt vinksalleen, kukaan ei ole tarkistanut pöntön kuntoa.

Talitiainen on keksinyt pesäpaikan rakennuksen ilmaluukusta. Sieltä kuului poikasten ääni, joten hyvin pesintä onnistuu sielläkin.

 

Pöntön puuttuessa pönttöpesijät etsii muun suojaisan pesäpaikan. Pari kertaa olen tavannut pesueen maantienvarren pystysuorassa kaapeliputkessa. Kerran huomasin talitiaisen poikaspesän bensatankista joka oli jätetty maastoon.  Tiaiset alkavat jo talvella katsella sopivia paikkoja ja valtaavat ensinnä parhaat paikat.

Kirjosiepolla, leppälinnuilla ja muilla kolopesijöillä sopivan pesäkolon löytäminen on vaikeampaa. Jos sopivaa pesäpaikkaa ei ole, ei pesiminen onnistu. Kun ajattelee, että ne ovat tehneet pitkän matkan, tuhansia kilometrejä ja vaarantaneet henkensä palatessaan synnyinseudulleen. Jos sopivaa pesäkoloa löydy, niin matka on tavallaan ollut turha, ja niille ei ehkä koskaan enää tule toista tilaisuutta.

Omat lintupöntöt siivoan ainakin kerran vuodessa. Kun tyhjentää vuosittain pois vanhat pesäainekset pönttö ei lahoa, vaan kestää jopa 10 - 15 vuotta.

Joskus köydään keskustelua siitä saako tai voiko pönttöjä ripustaa sinne minne vaan haluaa.
Itse olen järkeillyt, että pönttö on paikassa, jossa siitä ei ole haittaa, ja paikka jossa lintuja ei häiritä ja tärkeintä että ympäristössä on linnuille ja poikasille ,ravintoa, hyönteisiä, toukkia. Metsän reunat, rehevät sekametsät,  puron ja joen varret ja pihan reunukset ovat ympäristöltään monipuolisia.
Pöntöstä harvoin on mitään haittaa, jos se on sidottu narulla tai langalla puuhun.