matkailukaupunki

Porvoo on kesäaikaan vilkas matkailukaupunki, varsinkin kesäaikaan.

Keskustan vanhimmat rakennukset on peräisin 1700 luvulta.

Keskustassa on kapeita kujia.

 Puutaloalueella on kesäaikaan kukkaistutuksia.

Asukkaista noin kolmannes on ruotsinkielisiä.

Kaupunki on tunnettu Runebergista, W.S.kirjapainosta sekä suklaasta ja lakritsasta, joita voi ostaa vaikkapa porvoon mitalla. Jos pelaa korteilla huonosti voi jopa joutua porvooseen.

 Kaupunkia halkoo leveä joki, vanha asutus on pääasiassa joen itäpuolella.

 Keskustasta on useita siltoja joen poikki, liikenne kulkee sujuvasti puolelta toiselle.

Joen itäåpuolella on kuuluisat ja kuvaukselliset kalamajat.

Mahtaneeko niissä kukaan vai onko ne pelkästään historiallisia jäänteitä?

 Joen länsipuolen näkymä keskustan ylitse.
Takana tuomiokirkko, joka on hyvin suosittu matkailukohde.

Porvoonjokea myöten pääsee sujuvasti merelle ja siinä onkin kesäaikaan melko vilkas liikenne.

Kaupungista on hyvät ja nopeat tieyhteydet itään pohjoiseen ja länteen
Sen sijaan kaupungin ainoa junaliikenne on museorautatie.

Vanhalla radalla on näihin päiviin asti kulkenut kesäaikaan lättähattu.

Sen kyydissä voi kokea entisajan tunnelmaa.
Juna kulkee Helsingistä Keravan kautta Porvooseen ajottain viikonloppuisin.

Joulun lähestyessä kaupungin keskusta muuttuu joulukaduksi.
Siitähän voisi tulla aihetta toiseenkin blogikirjoitukseen.

lintulan luostari heinävedellä

Matkalla poikkesin Heinävedellä Lintulan luostariin.
Paikka on yleisölle avoinna tietyinä kellonaikoina, sinne ei ole pääsymaksua.

Olin poikennut siellä viisi vuotta sitten.
Kun olin sieltä poistumassa portin suunnalla, huomasin erään nunnan, joka seisoi kahvilan tai  talousrakennuksen ovella ja tuijotti pitkään minun suuntaan.
Mietin silloin että tarkoittiko hän, että pitäisi poiketa kahvilassa.Mieleeni jäi nunnan tuijottava katse. Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 2017 luostarista katosi nunna. Kun näin kuvan lehdessä tunnistin heti, että tuo oli se nunna, joka oli tuijottanut pitkään. Nunnaa ei ole löydetty.
Halusin käydä Lintulan luostarissa uudelleen, nyt viisi vuotta myöhemmin.

Muitakin matkailijoita oli samaan aikaan tutustumassa luostariin.

Heti portista tultaessa keskeisellä paikalla on valkea luostarinkirkko.

Alueella on rakennuksia, nunnat ehkä asustaa näissä.

Aluella oli kukkaistutuksia ja ne antaa viihtyisyyttä muuten ankeaan ympäristöön.

Alakuvassa navettarakennus, jossa ei ole karjaa. Taitaa olla joku varastotila.

Aika paljon ajateltavaa nämä luostarinreissut antoivat.
Luostarissa oli hiljaista, yhtään nunnaa en siellä huomannut.

salpalinjan korsu

Matkallani poikkesin Joutsijärvellä Kuusamontien varrella sijaitsevaan sota-ajoilta peräisin olevaan salpalinjan betonikorsuun. Salpalinja rakennettiin Suomen itärajan turvaksi vuosina 1940-1941.
Joutsijärven teräsbetonibunkkeri on kunnostettu ja entisöity v 1998-2000.
Korsun sisällä on valokuvanäyttely Salpalinjasta ja vanhaa sota-ajan esineistöä.

Salpalinja aiheinen blogi

klikkaamalla sivulta oikea reunan kuvaa
Salpalinjan toteutus, inventointikartta 2012
voi ladattua ison Salpalinjan pdf -tiedoston.

matkalla pohjoiseen

 

 Maantiematkailun näkymiä. 

 

Tästä voi valita suunnan minne päin lähtee menemään.

Lauttamies Kukkolankoskella.

Voimakas tuuli ja voimalla joki pauhasi.

Ilmakkiaapalla oli tulvivaa vettä. Taustalla Ilmakkijärvi.

Ilmakkiaapan takana näkyvä korkea kumpare on Aavasaksa.

Alakuvassa kitukasvuista tunturikoivua.

Poroja näkyy jokaisella lapin reissulla.

Levin näkymiä.

Tuli poikettua Ruotsin puolella.

Kattilakoski Ruostin puolelta.

Lapissa riittää pitkiä ja usein aika hiljaisiakin maanteitä.