sienimetsä tatit

Metsässä tuntuu olevan tänä sysynä runsaasti sieniä.
Tatteja en tunnista kovin hyvin, mutta jotain nimeä niille koitin etsiä.

Ylinnä on luultavasti joku punikki tatti.

Herkkutatti on ainoa tatti jonka varmuudella tunnistan.

Alakuvassa on myöskin herkkutatteja ja lisäksi joku kärpässieni.

Tässä alemmassa kuvassa on ehkä lehmäntatti, pinnaltaan harmahtavan vihertävä.
Metsässä oli hyvin isokokoisia samannäköisiä pilalle menneitä

Alemman kuvan tatteja arvelen voitatiksi.

Ylempi ja alempi kuva on punikkitatti-laji.

Tätä tattipariskuntaa en tunnistanut, ehkä sekin punikkitatti-laji, koska jalasa on  raitoja.

syksyn sieniä rouskuja

Rouskut on mielisieniäni. Niitä on mukava kerätä koriin.
Lapsuudessa sain kerätä sienistävain rouskuja. Oli mukava palata täyden sienikorin kanssa.
Siksi varmaan niitä nykyisinkin kerään kaikkein mieluiten. Joka vuosi niitä ei vaan satu olemaan.
Tänä syksynä on aika hyvä sienivuosi ja metsästä löytyy paljon sieniä.

 

Kaksi ensimmäistä  haaparouskuja.

 Nämä kangasrouskuja

 Tässä mustarouskuja

 Karvarousku näissä kahdessa kuvassa.

 Ylemmän kuvan olen merkinnyt leppärouskuksi, rousku se ainakin on.

 Ylemmässä ja kahdessa alemmassa kuvassa on leppärouskuja

 Alemmassa kuvassa on maitorouskuja tai muu vaalea kookas rousku.

mustakiven louhos

Kävin mustakiven louhoksella, täältä on louhittu mustaa kiveä, joka on pyrokseenigabroa.
Louhimisen tuloksena on muodostunut iso vesiallas.

Louhoksella oli hiljaista, sai  rauhassa kulkea ja katsella, oikeastaan se oli pelottavaa.

Louhoksesta on hakattu pääosin hautakiveä, mutta sitä on käytetty myös julkisiin teoksiin ja muistomerkkeihin. Jäi vaikutelma, että työskentely on nykyisin ajottaista.

Kolkon tuntuinen paikka mustine kivikasoineen.

Kivijärven gabro on mustaa, kiillotettuna siihen saa kovan kiiltävän tumman pinnan. Kivi on mustimpia ja kovimpia teollisuuskiviä.

Kiviröykköiden seassa on pienempiä kivenpaloja, valitsin niistä muutaman mukaani.

Tasainen pinta joka on hiottu, mutta ei kiilloitettu.

Tässä kiven luonnollinen pinta, ei hiottu eikä kiilloitettu.

(Kiilloitetussa pinnassa pyrokseenirakeet näkyy kimmeltävinä, ps. yritän etsiä sellaisen)

sorsapoikue

Kuvia sinisorsapoikueesta.

lapsuuden kotijärvi

Kuvia lapsuuden kotijärveltä.

Kotijärven kauneutta katselen
muistoissani näen yhä eilisen.
Rannan kaislikossa lumpeet kukkii niinkuin silloin
kun me paljasjaloin rantaan juostiin kesäilloin.

Rannalta heitimme ongen veteen
sai ahven matosen nokan eteen.
Täällä rannassa opettelin  uimataidon
tuntuman veteen sain oikean aidon.

Aika pysähtyy kun katson tyyntä järvenpintaa.
Voin nähdä kuvajaisen menneen ajan taa.
Lokit pesii kirkuu täällä niinkuin ennen
joutsenperhe järven tuolla puolen.

Kotijärvi elää muistoissani aina
ei muistot himmenny ei vuodet paina.
Kuikan ääni kuuluu kaukaa rantain.
Metsäpolku sama, muistot siivin kantain.

lakkasuolla käynti

Kävin nevalla etsimässä lakkoja.

Viime käynnin jälkeen suon laitaan oli kaivettu oja  ja ojien ylittäminen oli hankalaa.

Lakkoja oli vain laidalla rämeikössä.

Mutta astian pohjalle löytyi jotain.

Maasto oli märkää, kengät kastui, paluumatkalla oli helpompaa kävellä ilman kenkiä.

Sitten pyörällä paluumatkalle.

valamonruusu on perinnekasvi

Valamonruusu on vanha ja suosittu piharuusu etenkin vanhoilla pihoilla.
Sen karmiininpunaiset kukat keltaisine heteineen aukeaa keskikesällä juhannuksen jälkeen tai heinäkuulla. Kukat on puolikerrannaiset. Kukinta kestää viikon tai pari viikkoa riippuen säätilasta.
Valamonruusun suomenkielinen nimitys tulee unikon näköisistä kukista.( unikko= vallmoros) Valamonruusun tunnetaan myös nimellä unikkoruusu.

valkolehdokin tuoksua

Valkolehdokki on täysin kasvi. Se kukkii kesäkuun puolivälistä alkaen.
Kämmeköitten tapaan se on aika vaatelias kasvupaikkaansa nähden.
Parhaiten se näyttää selviytyvän  puolivarjoisassa tuoreessa sekametsässä reuna-alueilla.
Valkolehdokki on hidas kasvuinen. Vie hyvin kauan ennen kuin siemenestä nousee kukkiva yksilö. Kasvi voi elää maanalaista elämää useita vuosia, mutta kun olosuhteet on suotuisat se kukkii. 
Valkolehdokin kukka tuoksuu iltaisin ja öisin.
Kun kävin katsomassa sitä päivällä en tunne siinä mitään tuoksua.