päivän matka urajärvellä

Urajärvi on lähdepohjainen järvi ja sen vesi on hyvin kirkasta. Aikaisemmin siellä oli lokkeja, mutta nyt ne oli häipyneet toisaalle kauemmaksi.

Rannan lähellä uiskenteli härkälintu, vai oliko niitä useampikin. Härkälinnun ääni on karjuntaa tai karkeaa kiljuntaa. Sitä kuuluu aika lyhyen aikaa keväällä pesinnän alkaessa.

Urajärven ympäristössä ei  kuulunut enää lintujen laulua. Katselin sitten kukkia ja perhosia. Tässä  mehiläinen nurmikaunokin kukalla.

Keisarinviitta on kookas hopeatäpläperhonen, se pysähtyi lehdelle kuvauksen ajaksi.

Loistokultasiipi levähti lehdellä hetken aikaa.

Neitoperhonen on uutta tämän kesän sukupolvea ja on värikkäimpiä täpläperhosia.

Vesivehmaa on nimensä mukaisesti vehmasta seutua ja maastollisesti tasaisen kumpuilevaa..

Maisemat on kuvauksellisia.

 Alueella on vanhaa maaseutumaista asutusta, jota halkoo erisuuruiset peltotilkut ja rehevät kuusikot.

Poikkesin lentokentälle, jossa oli nyt aika hiljaista.

Yksi lentokone oli nousi ilmaan.

Tästä pääsee luontopolulle.

Toinen kyltti opastaa koiran omistajia.

Kävin aikasiemmin tuntemassani kangasvuokkopaikassa. Silloin kun löysin paikan siellä kasvoi hajanainen kangasvuokkoesiintymä. Pian tuli metsäkoneet ja esiintymä jäi puukasojen ja purujen alle.

Koneitten jäljiltä löysin enää vain yhden taimen. Sen vaiheita olen seuraillut muutaman vuoden.

Sitten kirjaimellisesti tie nousi pystyyn.

Käänsin auton nokan paluumatkalle.

Tämän matkan tavoitteena oli keräillä marjoja. Tämän verran niitä sitten löytyi.
Enpä muista näin heikkoa marjavuotta aikoihin, niin kauan kuin olen marjoja keräillyt.

luontopolun kukkanäkymiä

Kävin katsomassa luontopolun näkymiä.
Puut ja pensaat vihersivät, tuomi vihreämpänä, mutta myös koivuissa vihertää.

 Puitten ja pensaikon alla kukkii runsaasti valkovuokkoja.

Vuokkojen terälehdet oli aamupäivällä vain osittain auki.

 Valkovuokkojen seurassa kasvoi paikottain  keltavuokkoja.

Näissä kuvissa on linnunsilmä, Sen kukat on huomaamattoman pienet.
Siinäkin muutama keltavuokko.

Kosteikossa kukkii mukulaleinikki. Se muistuttaa rentukkaa, mutta on hennompi.

Rentula viihtyy kostean mutaisen ojan varrella.

 Rentukka on näyttävä keltaisine kukkineen.

maitohorsma

lupiinit erämaakalliolla

kalliokielo

Kalliokieloa olen nähnytt monenlaisilla maastopaikoilla.  Mitenkään yleinen se ei ole, eli sen verran harvoin olen sen nähnyt että taidan muistaa ne kasvupaikat. Sitä esiintyy samnanlaisilla paikoilla kuin lehtokieloa, jota se paljon muistuttaakin. Nämä kuitenkin kasvoivat tyypillisellä kasvupaikalla kallion notkelmassa.

merellisiä näkymiä

Tein pienen matkan meren rantaan.
Lintuja ei nyt näkynyt, mutta merellisiä kukkia näkyi.

Merisätkintä esiintyy vain meren rannoilla. Paljon samanlainen on järvisätkin, mutta sitä esiintyy paikoillen vain sisämaan järvissä. Sätkimet on leinikkikasveja.

 
Meren rannan hietikolla kukkii kaunis tutun näköinen kasvi. Löydän sen nimeksi meriasteri.
Meriasteria esiintyy vain meren rannoilla.
Toivoisin näin kauniin kasvin säilyvän tässä jotta saisi ihastella sitä myöhemminkin.

Rantakivikossa kasvoi kohokki. Etsin sille nimeä ja arvelin sen olevan merikohokki.
Mutta luultavammin se on suomenlahdennurmikohokki, joka on nurmikohokin alalaji ja sitä esiintyy vain suomenlahden rannikkoalueella.

Kohokin takana kasvoi lisää merellisiä kasveja, meriputkea ja tyrniä.

Meriputki on väinönputken alalaji, jota kasvaa vain meren rannoilla.
Se muistuttaa hyvin paljon väinönputkea, mutta on kasvultaan matalampi,  eikä kelpaa rohdoskasviksi. Näissä kuvissa väinönputki alkaa olla siemenvaiheessa.

Meren rannassa kasvoi levää, vihreeä ja puhdasta oli tämä levä.

Rannan tuntumassa kasvoi tyrnejä. Pensaassa näkyi jokunen raakile.

Katselin rantaan päin ja kohti siltaa. Aina välillä siellä kulki veneitä.

toukokuun luonnonkukkia

     Varhaisimmat kevätkukat kukkii.

           lehtolemmikki ja rentukka

               rönsyleinikki ja metsämansikka

           voikukka ja peltokanankaali

        valkopeippo ja lupiini

             mustikka ja metsäorvokki