kävelyä kallioilla

Kävin kokeilemassa olisiko minusta vuoristokiipeiljäksi.

Täältä löytyi kohde, joka sopii tälläiselle aloittelijalle.

   Päätin aloittaa kiipeämisen tälläisestä vähän helpommasta.
    Kallio vaikutti jyrkältä ja etsin sopivaa reittiä, pahimmat paikat kuljin ylös nelinkontin.

Maasto oli vaihtelevaa ja paikoin kallioiden välissä oli kuiluja.

Tuonne ei kannata mennä.

 Sitten tulinkin vuoriston korkeimmalle huipulle. Lähemmäksi reunaa en uskaltanut mennä.

 Jos täältä vetäisi suoran linjan etelää kohti tämä olisi alueen korkein paikka.
 Jos edessä ei olisi metsää täältä näkisi selkeällä ilmalla Suomenlahdelle saakka.

Luonnon rauhallisuudesta ja kauneudesta huolimatta täällä ei monikaan kulje.
Kallioiden päällä sammal on saanut kasvaa rauhassa, monen lajin sammalta täällä kasvaakin.

   Täällä sitä olisi poroillekin pallerojäkälää.

  Rinteessä oli vielä mustikoita, mutta ne oli mauttomia. Luonto oli värjännyt lehdet punertaviksi.

taaborinvuoren näkymiä

Kirjailija Aleksis Kiven nimesi kotinsa lähellä olevan kallion Taaborinvuoreksi.
Mäellä olevat rakennukset on siirretty sinne lähiseudulta kuvastamaan sen ajan arkista elämää.
Alueella on kesäteatteritoimintaa.

Kävin kulkemassa ja katsomassa millaiselta siellä näyttää.
   kesäteatterin näyttämöalue

    kesäteatterinäyttämö

  aittarakennus

   vanha hirsirakennus

      paja

     sepänmökki

kärsimyskukka

Kärsimyskukat on olleet minulla kaksi kesää. Kärsimyskukan kukka kestää avoimena noin vuorokauden, viileässä kauemmin. Kukka avautuu ja sulkeutuu kuin varkain, eli nopeasti.

.

puolukkametsän muistoja

Nyt on puolukoitten aika.

Muistui mieleeni muistoja usean vuoden takaa. 

Ämpärit täyttyi ja palattiin  puolukkareissulta pois.

PikkuMirruska oli silloin nuori ja kulki mukana puolukkametsässä.

kallioinen luontometsä

 Lähdin etsimään sieniä ja päädyin lähiseudun kallioille, joilla en ole koskaan ennen käynyt.

  Tästä pitää nousta ylös jos polvet on tarpeeksi notkeat.

     Kulkiessani oli sellaiset fiilikset, kuin olisin kulkenut jossain pohjoissuomessa.

   Olin Haukkakallion korkeimmalla kohdalla, puut peittivät näkymän kauemmaksi..

     On täällä moni muukin kulkenut ennen minua.

   Pitkospuut oli märät, etsin jalansijaa reunoilla, jotta en liukastu.

    Joen vesi on sameaa, että uimaan se ei houkuttele ainakaan sateen jälkeen.

auringonkukkien aikaa

     Nyt on auringonkukkien aika.

kalaparvi

 Kävin merenrannalla ja huomasin pikkukalaparven, en ole ennen tälläistä nähnytkään.

                         

rättänän tekkoon

Metsäreissulla huomasin mustikoita ja huomasin puolikoita. Taidanpa leipoa jotain marjaista.
Mustikoita ei ollut piiraaksi asti, joten poikkesin kaupan pakastealtaalla ja ostin mustikoita.
Mustikkakukko eli rättänä, siihen löytyy monta ohjetta, mutta kaikissa ohjeissa on  ruisjauhoa.
Taikinasta tuli vähän murumaista ja mustikat ei peittyneet hyvin.
Paistettaessa mustikat valui pitkin reunoja, mutta eihän se mitään haittaa.

 

 

 

 

 

Mustikkakukosta mieleen,
että jos kalakukko viheltää, niin silloin kalakukko on päässyt vuotamaan kuoren läpi.

porkkanoita palstalta

      Epämääräisiä muhkuroita kasvoi porkkanoista.

   Valkosipulit ei kasvaneet miksikään.

kitöstä löparöön

   Sipoon eteläisin yleinen tie päättyy tähän. (muut kuin tieosakkaat)

 Kitöntie oli mukainen ja kuoppainen. Alue tuntui syrjäiseltä ja hiljaiselta.