torstai 11. heinäkuuta 2019

pajusirkku

Niityllä osmankäämin varrella istui pieni lintu. Paljain silmin en sitä tunnistanut.

 Se katseli kuvaajaa, eikä tuntunut pelkäävän, joten oli helppo kuvauskohde.
Kameran mukana olosta on se hyvä puoli, että lajin voi jälkeenpäin tunnistaa kuvasta.
Ensisilmäyksellä se muistuttaa keltasirkkua,
Tarkemmin katsottuna olen tunnistanut sen pajusirkku naaraaksi.

Samana päivänä ja samassa maastossa, kaukana kuvaamastani linnusta sirkku keräili heinää.
Alkaa olla jo puolivälissä heinäkuuta, joten ilmeisesti tekee toista pesää.
Pajusirkku rakentaa maahan pesän heinistä yleensä maahan.
Pesä on valmis muutamassa päivässä päivässä.
Poikaset lähtee pesästä jopa alle 10 päivän iässä.
Tuon pesän poikaset on siten lennossa noin kuukauden kuluttua.
Pajusirkku on sirkkujen tapaan melko kylmänkestävä laji.
Muuttaa keväällä huhtikuun alusta alkaen ja pian pajulinnun yksitoikkoista jankuttavaa sirkutusta kuulee rannoilta ja kosteikkojen reunoilta.


tiistai 2. heinäkuuta 2019

makeaa kesää

Korissa tuomisia kotiin kasvimaalta.





maanantai 1. heinäkuuta 2019

kesäpäivän matka

Kesäinen matka Sysmään.




sorsapoikue kesämaisemassa


Sinisorsa ja kaksi pientä poikasta.




Kirveskosken näkymiä.


liikkuva kivi

Lusi- Jyväskylä tien varrella on tämä eikoinen kivi.
Poikkesin katsomaan sitä tällä kertaa. Tukevasti se siinä on.

Kivi  on Sysmän kunnan alueella.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

rantasauna

   Tänne saunaan saa tulla kuka vaan saunomaan.


Saunan piha on koristeltu kukkasin ja siitä on tehty viihtyisä.


Lauteille mahtuu kerralla useampikin. Vesi on jokivettä.




Kiukaasta tulee kuumat löylyt.



Saunomisen jälkeen voi pulahtaa uimaan raikkaaseen jokiveteen

torstai 20. kesäkuuta 2019

maantiematkailua

Kesän ajelua itäsuomeen.

Pysähdys Simpelejärvellä.
Olympiahiihtäjän veistos oli.

Tohmajärvellä poikettiin kylän raitille.
Kylältä lähtiessä huomattiin talo, jossa olisi vuokrattavana asuntoja.
Ja taisiko siellä yläikkunasta joku viittoilla ohikulkijoille.
Asunnot vaikutti päällisin puolin aika alkeellisilta, ikkunoitakin oli rikki.
Mutta rakennuksen pihalla oli ihan hienoja autoja.

Matka jatkui Ilomantsin suuntaan.
Kiihtelysvaarassa tuli poikettua kirkolla.

Jerusalemiin täältä lyhyt matka, mutta jäi nyt kuitenkin.

Ilomantsissa kylä oli hiljainen ja katukuvaa piristi punaiset katuvalotolpat.

Ilomantsin keskustasta kääntyy risteys Hattuvaaraan, josta pääsisi Suomen itäisimmälle pisteelle.

Uimaharjun kautta Lieksaan suuntaan.

Maaseutunäkymiä.


Juankoskella koski ei pauhannut ainakaan tässä kuvassa.

 Juicen torilla näkyi kukanmyyjiä, mutta Juicen patsasta ei löydetty.
Maantiematkailun vaihteluksi on mukava välillä poiketa maastoon ja havannoida lintuja.
Tällä kertaa jalat oli niin tönkät, että tornille asti ei tullut käveltyä.
Tähänkin kuului monia lintulajeja, ehkä erikoisin oli kaulushaikara.

Matka jatkui ja taas uusi risteys.
Metsälammella uiskenteli joutsen pari.

Sitten oltiin jo paluumatkalla.
Jängän markkinoita mainostettiin risteyksen kyltissä,luulisi, että ollaan pohjoisessa.
Mutta tuo iso kivi taisi olla Kyyjärvellä.

Karstulassa oli kulkuväylillä persoonallisia nimiä. 

Tulihan sitä Pielisenkin pintaa katseltua aamuauringossa.
Tämä matka oli tälläinen maantiematkailijan kierros. 
Toisella kertaa ehkä vähän toisenlainen reissu, jonnekin muualle.


tiistai 18. kesäkuuta 2019

härkälinnut

Keväällä voi onnistua kuulemaan jostain järveltä härkälinnun ääntä, se kuulostaa mylvimiseltä ja siitä se on nimensäkin saanut. Härkälintu kuuluu uikkulintuihin.
Härkälintu vaikuttaa usein aika pelottomalta, vai pitäisikö sanoa luottavaiselta.
Vaikka sillä oli poikaset se vaikutti aika luottavaiselta.


Härkälinnun poikaset lepäilevät usein emon selän päällä.
Hyvin pysyy katras koossa.