kesäinen mustikkaherkku

Kesäinen herkkuleivonnainen on mustikkakukko. Monien mehevien piirakoitten tapaan se on alkuaan savolainen perinneruoka. Vaikka itse olen savolainen, niin mustikkakukosta en ollut koskaan kuullut, ennenkuin männävuosina huomasin reseptin yhteishyvä lehdessä.
Maku on ilmeisesti ollut mieleen muillekin kuin savolaisille, koska erilaisia reseptejä löytyi lukuisia. Pääasiassa leivonnainen valmistetaan ruisjauhoista, rasvasta ja sokerista.
Kun tuo taikina ei ole kovin leipoutuvaa, niin jätin kukon ilman peitettä, eikä sitä kukoksi voi sanoa, mutta olkoon vaikka mustikkapiirakka.
Mustikat on kaupan pakastealtaasta, sillä itse en löytänyt tänä kesänä mustikoita nimeksikään.

myrkyllinen rantakasvi

Viime aikoina on puheisiin noussut myrkkykeiso, joka on yksi vaarallisimpia luonnonkasvejamme. Myrkkykeiso on yleinen kasvi ja sitä tavataan lähes koko maassa.

     Nämä myrkkykeisot kävin kuvaamassa järven rannoilta ja joen suistosta.
     Siellä ne on kasvaneet samalla alueella jo ties kuinka kauan.
  Kasvi viihtyy erityisesti rehevillä mutaisilla rannoilla ja voi kasvaa melko korkeaksikin.

   Kasvin lehdet on halkinaiset ohuet ja vinosti sahalaitaiset josta se on helppo tunnistaa. 
   Lehtien perusteella sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun putkikasviin.

    Rantakukkien seurassa on myös kukkinut myrkkykeiso.

uuden ajan rakentamista

Kävin katsomassa ja kuvaamassa näkymiä Keravan uuden ajan rakentamisen festifaaleilta. 
Tässä näkymiä alueelta pari päivää ennen avajaisia.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Keravalla piti järjestää tänä vuonna asuntomessut. Mutta niitä ei pystytty järjestämään ja tapahtuma peruttiin. Sen tilalle päätettiin pitää pieni muotoisempi asuntotapahtuma, joka sekään ei tainnut onnistua.

keijunmekon kukintaa

 Tammikuulla kylvetyt keijunmekot ovat kukkineet kesäkuun alusta alkaen.  Purkeissa on muutama taimi, sillä en hennonnut heittää ylimääräisiä pois.  Kukkaruukkuja oli kaksi. Toista ruukkua innostuin kesällä kastelemaan liikaa ja taimet kuoli liikamärkyyteen.

Nämä on vähän hankalia hoitaa, sillä melkein aina ne jossain vaiheessa kesää näivettyy. En ole onnistunut saamaan niistä uusia siemeniä, sillä siementen kypsyminen kestää useita kuukausia.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että kun se kypsyttää siemeniä, niin kukkiminen loppuu.

kärsimyskukat viihtyy ulkona

Keväällä huomasin puutarhalla valkean kärsimyskukan taimia. Taimet oli hyvän näköisiä.
Kasvissa on nyt paljon nuppuja ja ensimmäinen kukka auki.
Valkokukkaista näkyy paljon harvemmin myytävänä kuin sinikukkaista.

Kärsimyskukkan taimia myydään keväisin, ainakin Lidlistä ja Rustasta sen taimia olen löytänyt. Taimet viihtyy parhaiten ulkona ja vaativat kukkiakseen alle +20 asteen lämpötilaa. Huonelämpötila on niille liian korkea, eikä ne huonelämmössä muodosta lainkaan nuppuja.

kuusimetsien huhuilija sepelkyyhky

Sepelkyyhky, toukomettinen, metsäkyyhky siinä nimiä, jolla lintua on nimitetty. Sepelkyyhky on kevään varhaismuuttaja ja sen ääntä voi kuulla toukokuulta loppukesään asti. Sen huhuilu muistuttaa pöllön ääntä ja ennenkuin koskaan tunnistin lintujen äänia niin pöllönä sitä aina pidin.

Sepelkyyhky tekee pesän yleensä kuuseen oksan tyveen. Pesä on huolimattoman näköinen risukasa.  Lintu voi pesiä kahdesti kesässä ja vielä nytkin sillä voi olla poikasia hoidettavana. Tämän pesän huomasin kulkiessani kun sepelkyyhky lähti rytinällä puusta.

Maaseudulla lintu on äärimmäisen varovainen, mutta asutuskeskuksissa ja taajamassa sitä näkee usein puissa ja kadulla kesykyyhkyjen tapaan. Sepelkyyhky voi pesiä kaupungin puistoissa. Se on kesyyntynyt ja voi päästää jopa metrin lähelle, kunnes väistyy edestä pois.
Onpa se yrittänyt pesintää tässäkin pihassa, mutta paikka on häiriöaltis ja pesän teko jäi kesken

vanha perinneruoka

Entisaikaan omassa lapsuudessa talkkunajauho oli tavallinen ruoka-aines varsinkin kesällä. Maidosta hapatettiin viiliä, johon talkkunaa sekoitettiin ja talkkunavelliä syötiin kyllästymiseen asti.
Pitkään aikaan en sitten talkkunaa käyttänytkään.
Mutta joskus aikuisuudessa huomasin tutun näköisen paketin kaupan hyllyllä ja ostin sen.
Kumma kuinka sitä voi muistaa maun aikojen takaa, sillä tunnistin siinä tutun maun.
Huomaan, että suorastaan välillä haluan samaa tuttua talkkunavellin makua kuin lapsuudessa.
Olen joskus ostanut muun merkkistä talkkunajauhoa, mutta ne ei maistu samalta kuin se talkkunajauho, johon lapsuudessa totuin. Käytän talkkunaa viiliin tai piimän kanssa,sellaisenaan.
Talkkunajauhoista voi tehdä monenlaista herkkua tai syötävää..
Se sopii hyvin mustikkakukkoon eli rättänöihin, niitähän on pakko tehdä ainakin kerran kesässä.

ruusunpunaisia kukkia

Nyt kun on ollut vähän viileämpää nostin parvekkeelle rautayrtin, pelargonin ja maljaköynnöksen. Ja onhan siellä timjamikin, pidän sen tuoksuista. Kissojen takia joutuu pitää parvekkeen lasit aina lähes kiinni, parveke on kuuma aurinkoisella ilmalla.

Löysin kukkakaupasta puistoahkeraliisan.
Tykkäsin kun on niin pirteän värinen, se viihtyy keittiön ikkunalla.

                

maariankämmekän pauloissa

Lähdin suolle etsimään maariankämmekkää. Jos ei tunne kasvuseutua, niin sitä joutuu etsimällä hakemaan, kovin yleinen se ei ole, vaikka onkin yleisin kämmekkälajimme.
Kasvupaikka on yleensä suolla tai suon reunassa.
Hyvällä kasvupaikalla voi nähdä kymmenien jopa satojen maariankämmeköiden kukinnan.
Maariankämmekkä on helppo tunnistaa, koska sen lehdet ovat tummatäpläiset.
Vuosikymmen sitten löysin valkokukkaisia paikalta josta nämä kuvasin, mutta valkolehdokin tapaan maariankämmekät on nykyään taantuneet eikä ne jaksa tuottaa kukkia.  Maariankämmekkä ei ole rauhoitettu, mutta sitä ei kerätä, sillä kämmeköitten tapaan se uudistuu hitaasti.

Suolla kasvaa maariankämmekän lisäksi monta muutakin kasvia. Raate on valinnut sieltä joskus kasvupaikan. Tammen taimi on ehkä oravan talvivaraston tuotos.

sateenkaaren lupaus

Nooan päivinä Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maanpäällä. Silloin Jumala sanoi Nooalle:

 ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan." (1. Moos. 6:13) Mutta Jumala teki liiton Nooan kanssa ja näin Nooa ja hänen omaisensa pelastuivat. Niiden päivien jälkeen satoi vettä niin paljon, että korkeimmatkin vuoret peittyivät veteen, kaikki elollinen hukkui ja kuoli. Vain ne jotka olivat Nooan arkissa jäivät henkiin.

"Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni:
koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata.
Ja lupauksen merkiksi Jumala laittoi sateenkaaren. Se on Jumalan ja Nooan välisen liiton merkki.

Jumala sanoi vielä; ”Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen
liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa.” (1. Moos. 9:1–17)
 
Pysähdyn aina, jos mahdollista katsomaan sateenkaarta. Se on jotenkin juhlallista. Se muistuttaa Jumalan lupauksesta ja koen olevani turvassa. Sateenkaari syntyy veden ja auringon osuessa kohdakkain tietyssa suunnassa. Usein näkyy samalla 2-3 sateenkaarta.