sairastelua ja toipumista

Muutama ilta sitten kurkku tuntui kipeältä ja valvoin sen yön yskimisen takia.
Aamulla oli kuumetta 38.5 astetta. Minua paleli ja ihan tärisin kylmästä. Puin päälle lämpimät villavaatteet ja makasin kahden paksun täkin alla vuoteessa.
Kolme päivää olin vuoteessa peittojen alla, kunnes kuume alkoi laskea. Join laimeaa teetä ruoka ei maistunut. Lieneekö koronaa vai muuta flunssaa.
Viimeksi olin sairastanut kuumetaudin ennen korona-epidemiaa.
Viikko sitten hain kaksoisrokotukset. Lieneekö vastustuskyky heikentynyt rokotuksesta, niin ettei ehtinyt muodostua vasta-aineita. Vähän jäi voimaton olo, mutta vähitellen taas jaksaa.

kissan ruokaostokset

Kissan mieliraksut oli loppumassa, lähdin ostamaan heti kun kissanruokakauppa aukesi.

Monet valittaa, että kissan pitäminen varsinkin ruoka tulee kalliiksi. Hinta tuntuu kalliilta kun ostaa ison kissanraksupussin. Mutta kun laskee, että yksi pussi kestää yhdelle kissalle kaksi kuukautta Jos annetaan esim märkäruokaa, niin kestää paljon kauemmin. Riippuen tietenkin kissan vilkkaudesta ja ravinnontarpeesta. Tämä 2 kilon pussi maksoi 36 euroa. Kun hinnan jakaa kahteen kuukauteen niin yhden kissan ruoka maksaa 60 senttiä päivässä.

rokotuspäivä

Tulipa haetta korona ja influenssarokotus.

pyhäinpäivän aamu

 Aamulla olin liikenteessä ja poikkesin kirkkomaalle. Kynttilät valaisi kuusipuita, joulu on lähestymässä.

Kirkon lähellä on muualle haudattujen muistokivi.
Sinne voi viedä palavan kynttilän omaisensa muistolle.
Kynttilät muistuttavat elämästä ja heistä, jotka ovat jo poistuneet tästä elämästä.
Jokainen tuntemamme on jättänyt jäljen meihin itseemme.
Jokaisesta on jäänyt muisto jota vaalimme ja muistoissa he elävät edelleen.

marraskuun kaktus

Tätä sanotaan usein nimellä joulukaktus, mutta tämä kukkii jo ennen joulua.

p zoompage-fontsize="16">

hanhien syysmuutto

Tuhansia hanhia lensi isoina auroina lentäen lounaaseen päin.

 

Muuttolintujen lähtevän nään, niiden lentoa katsomaan jään;
siiven iskuin ne tahtia lyö, kun on aamu tai syksyinen yö.
Yli merien, suurten vesien, läpi hämärien vaarojen,
johdatusta luoja niille suo, päiväpilven varjot suojaa luo.
Ranta kaukainen niitä odottaa, taakse jää oma synnyinmaa.
Muuttolintuja katsomaan jään, kohti etelää menevän nään.
Aamu autereen taa aura pois katoaa...

vanhan ajan maitokärryt

Maitokärryihin liittyy paljon entisjan nostalgiaa. Se oli korvaamaton apuväline maataloudessa. Kärryillä oli käyttöä peltotöissä, kuten perunalaatikoitten kuljetus, siihen lastattiin polttopuut navettaan saunaan ja tupaan. Sen kyydillä kuljetettiin vettä lehmien juotavaksi laitumelle.
Kärryillä kuljetettiin maitotonkat maitolaiturille josta maitoauto haki ja palautti ne päivittäin. Melkein joka talossa oli maitokärryt kun maalla asuttiin, paitsi ei meillä.
Joskus me lapset otimme kärryt ja kyydittiin toisiamme. Pienimpänä minä sain olla aina kyydissä, kun toiset juoksi kärryä työntäen, milloin vetäen pitkin hiekkaisia kyläteitä minkä kintuista pääsivät.
Ei ne koskaan huomanneet, paitsi jos unohdettiin palauttaa kärryt takaisin maitolaiturille. Joskus kärryt löytyi milloin mistäkin, kaupan pihalta tai junapysäkin läheltä, joskus tien reunan pusikosta. Silloin ne arvasi heti kenen lapset siellä oli käyneet leikkimässä.
Monenlaisia muistoja palautui mieleeni katsellessani ulos unohtuneita maitokärryjä.

sadetta ja märkää

Lokit oli jo lähteneet, sorsat pysyttelee jäitteen tuloon asti.

puun henki

                                                                      Tässä on puun henki.

                                                                   pahkanaama

                                         ollako eläin vai kasvi

                                                        puuntoukka                                                         pöllösilmä

sarvipää

rujon muotoinen

       Ollaan kaikki vähän outoja otuksia.

lettujen paistoa

On vielä vanhanajan vatkain hyvässä kunnossa. Hyvin vispaa käsivoimalla.
Nämä vispaimet oli joskus sellaisia kapineita, joita emännät saivat tupaantuliaisina tai lahjaksi jos täyttivät vuosia tai oli muita juhlimisen aiheita. Kyllä siinä perheen naisväellä oli ihmettelemistä kun näkivät miten kampea veivaamalla saa tehtyä kakkutaikinat ja kermavaahdot.Siinä veivatessa tuli puhuttua perheen kanssa kaikki huolet, päivän uutiset ja tapahtumat ja ehti kuulustella lasten läksytkin. Jos joku vieras tuli kylään saatettiin sanoa, että vispaapas sinäkin vähän niin päästään juttuun.
Kaikkeen oli silloin aikaa ja vispilän veivaus olikin hauskaa ajan viihdettä. Jos ei keksinyt mitään muuta vispattavaa, niin hauskuutta riitti kun sai vispata vettä niin että vesi kuohusi vispaimessa.
Mutta sitten kauppaan alkoi tulla sähkövispaimia. Kun emännät kuulivat, että nappia painalla vispaantuu paksukin taikina, niin lähtivät juoksujalkaa kauppoihin jotta saavat omansa, ennenkuin kaikki käsistä viedään.
Niin loppui emänniltä kammen vääntäminen ja vispaimet heitettiin perimmäiseen kaappin nurkkaan. Samalla loppui juoru-uutiset ja päivän tapahtumien kertailu ja lapsetkin sai selvitä omin nokkinensa läksyistä. Se oli ikävä loppu tälle vispiläkaupalle.