Linnut säätelee kehon lämpötilaa höyhenillään. Kylmässä ja talvella untuvan ja höyhenten pörhistely muodostaa eristävän kerroksen. Pörhistynyt lintu näyttää pullealta, ikäänkuin se olisi lihava. Mutta lintu ei koskaan lihota itseään, se syö vain sen, minkä pystyy kuluttamaan.
Talvikautena se etsii valoisan aikaa ruokaa sen verran, että se selviää yön yli. Sen kaikki talvipäivät kuluu ruuan etsintään. Aktiivisinta ruuan etsintä on aamulla herätessä ja tuntia ennen yöpuulle menoa. Lintu vähentää energian kulutusta hakeutumalla suojaisaan paikkaan nukkumaan. Monet linnut kaivautuvat lumeen.
Ei kylvä, ei niitä, se ei kokoa, nyt vastaisten päivien tuokaa ja aina sen mieli on riemuisena, ei huomisen huolia huokaa, vaan silti ei puutetta kärsi.
Linnut käyttävät yösijana rakennusten koloja ja ainakin tiaiset jonkin verran pesimäpönttöjä. Ne pitävät talvikaudella aina samaa yöpymispaikkaa jos mahdollista. Lämmön säästämiseksi lintu pörhistää höyhenet piilottaen päänsä siipien alle, näin lämmönhukka on vähäisempi.
Ne heräävät yöpymispaikaltaan ennen päivän valkenemista ja vetäytyvät
nukkumaan kun päivä hämärtyy. Keskitalven aikaan ruuan etsimiseen on
aikaa vain muutama päivätunti.
Se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää sen laululla illoin. Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt, kuin vuode ois peitetty villoin ja kattona sillä on taivas.
Suuri osa talvi linnuistamme ei selviä hengissä talven yli. Mutta se on luonnon laki,
vain ne jotka ovat vahvoja selviävät ja jäävät jatkamaan sukua.
Kuvan pieni urpiainen jonka kuvasin muutama vuosi sitten, oli kovin pörröinen ja pysytteli pitkään ruokapaikalla. Kävin katsomassa sitä parina päivänä ja sitten se oli poissa.
Linnut ja myös monet eläimet hyötyvät ihmisen järjestämästä ruokinnasta.
Ruokintapaikoilla vierailee oravia, kettuja, jäniksiä ja pienempiäkin nisäkkäitä.
Linnut oppivat nopeasti tuntemaan henkilön joka tuo ruokaa.
Jos viipyy tarpeeksi kauan, linnut voi tulla kädelle hakemaan ruokaa.