tuomenkehrääjätoukat

Tuomenkehrääjäkoin toukat on syöneet tuomipuut täysin lehdettömiksi.

Kaikkialla samanlaisia lehdettömiä tuomipuita.

kävin suolla

Kävin ulkoilemassa läheisellä suolla. Suovillaa ja suopursujen kukintaa.  Lakka ja karpalo kukkivat. Perhosiakin näkyi, metsämittareita ja värikkäitä pursuhopeatäpliä, sekä mustatäplähiipijä.
Suolla on  erikoinen tuoksu, happaman mullan tuoksu ja nyt tuoksui suopursut.
Maaperä oli märkää kulkea lenkkareilla, mutta onneksi matka ei ollut kaukana.

suopursuja

   

 

lakat kukkii suolla

rämesuo

aholeinikki kukkii

Aholeinikki on komea leinikki, kosteassa ja heinikossa se ei viihdy, vaan vaatii avoimuutta ympärilleen. Kasvultaan se on niittyleinikkiä rotevampi ja kukinto näyttävämpi. Sen kukkanuput ja varsi on siirottavakarvaisia. Niittyleinikillä ne on karvattomia. Aholeinikin lehdet ovat syvään kapealiuskaiset. Nämä kasvoi pellon reunassa ja viereisen traktoritien varressa.
Aholeinikki on paljon harvinaisempi kuin niittyleinikki.

Alakuvassa vertailun vuoksi niittyleinikki, jossa huomaa kukkanuppujen erilaisuuden.

keltakukkainen kellukka

Mikä kellukka se tämä on. Keltakukkainen niittykellukka, vaikka nykyinen nimi taitaa olla ojakellukka. Niityltä sen kyllä useimmin löytää kuin ojasta.
Se kasvoi tavallisten niittykellukoitten seassa, oli useitakin keltakukkaisia siellä.
Keltakukkaisilla oli vähän vaaleammat ja ohuemmat lehdet.
Nämä ovat syntyneet  niittykellukan ja kyläkellukan risteymänä.

Tässä kyläkurjenpolvi, joka on ollut risteymän aiheuttaja.

räkättirastaat jättävät pesän

Räkättirastaan poikaset lähtivät pesästä eilen.
Räkättirastasta vihattiin ja vielä -80 luvulla sen pesiä tuhottiin surutta.
Onneksi nykyään luonnonsuojelulaki suojelee lintuja pesintäaikana.
Minkään linnun pesää ei saa tuhota eikä
lintuja saa tahallisesti häiritä pesimäaikana 10.3. -31.7.

 

maailmalle lähdössä

Pieni linnunpoikanen, elämään syntynyt, maailmalle lähtenyt.
Aamunkosteuden koleudessa istui heinikossa, ei osannut pelätä mitään, niin luottavainen
Pieni räkättirastas.

harvinaisempi orvokki

Lehto-orvokki on paljon harvinaisempi kuin metsä-orvokki. Tämä lehto-orvokin kasvupaikka sijaitsee polun vieressä. Lehto-orvokin kukka näyttää hyvin saman näköiseltä kuin metsä- tai aho-orvokin. Nähdessäni sinisiä orvokkeja tuumailin onkohan tämä nyt se lehto-orvokki.
Mutta sitten löysin niiden selvimmät eroavaisuudet.
Ensinnäkin metsäorvokki on varhainen kukkija, sen kukkia ei löydä enää kesällä.
Toiseksi sillä on isommat lehdet ja kasvutavaltaan se on tukevampi.
Kolmanneksi sen lehtivarsi ja lehdet ovat hennosti kasvaiset.
Ne ovatkin lehto-orvokin parhaat tuntomerkit. 
Kukat näyttää hyvinkin saman näköisiltä kuin metsä-orvokilla.
Kukinnan jälkeen sen kookkaat siemenpallukoita voi erehtyä luulemaan kukkanupuiksi.
Lehto-orvokki on kasvupaikkaansa nähden vaativa, se kasvaa kalkkipitoisessa maassa, kosteassa varjoisessa metsässä.
Tämän esiintymän lisäksi tiedän vain pari esiintymää jotka olen huomannut sattumalta.

taaborinvuorella käynti

Taaborinvuori on Aleksis Kiven synnyinseutua. 

 

Näillä kallioilla hän lapsena kulki ja vietti aikaa. Nämä paikat innoittivat häntä runoilemaan

Aleksis Kivestä piti tulla pappi, hän nimesi kotinsa lähellä olevan kummun Taaborinvuoreksi. Poikajoukon kanssa ollessaan hän toimi johtajana ja saarnasi heille kivikirkossa.

Käydessäni rakennukset olivat suljettuja.

On hyvä pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan. Kevätpäivä ja linnut lauloivat.

 

 Aluella toimii kesäteatteri, jossa esitetään mm Kiven näytöksiä.

Ehkä teen uuden kierroksen sitten kun paikat ovat auki.

aamun luontoa

Aamu oli sen verran lämmin, että lähdin pyörällä liikkeelle.

Luonto on herkän vihreää ja on tuomenkukkien aika.

Leskenlehdet kukkivat vielä puronvarrella.

kukkasipulien kevätloistoa

Syksyllä ostin kukkakaupasta kukkasipuleita, narsisseja, tulppaaneita.