luonnonkiviä

Monenlaisia kiviä löytyy maaperästämme. Tässä kvartsikiteitä.

Hiekkamontuilla sateen jälkeen värikkäitä kiviä.

Aventuriinikvartsiittia Sodankylästä.
Aventuriini on vihertävänsävyinen kvartsikivi.

Pallograniittia esiintyy joillakin seuduilla, nämä on Kurussa.

Kivestä muotoutunut kuoppa, hiidenkirnu Askolassa. karttalinkki

Alakuvan louhoksesta on louhittu mustakiveä Kivijärven gabroa.

Kaatialan kaivokset on nykyään veden täyttämiä ja nykyisin laajasti sukelluskäytössä.
Louhoksen ympärillä on isot hiekka ja kivikasat muistuttamassa ajoista jolloin sieltä louhittiin maasälpää .karttalinkki

Kaatiala on ollut myös suosittu kivikeräilijöiden kesken. Sieltä on löydetty korukiviä ja voi sieltä vielä kirjomaasälpää, josta jotkut tekevät koriste-esineitä.

Kivimetsää jossain pohjanmaalla.

Graniitin ulkonäkö vaihtelee paljon. Tässä pienirakeista graniittia.
Kivessä näkyy maaasälpää kvartsia ja särvivälkettä.

Alakuvassa helsinkiitti.

Helsinkiitti on eteläisessä suomessa esiintyvä graniittinen kivilaji. Siitä tehdään koruja ja kiviesineitä

Jääkauden aika on muovannut hiekka-ja soramonttujen kerroksellisuutta.

Kalkkikiveä näkyy joskus tieleikkausten läheisyydessä.

Graniittisessa kivessä oleva granaatti, on säröilevää, siitä ole korukiveksi.

Kivi kahden puun välissä Pohjanmaalla.

Kivien pinta on punertunut. Mutta värin aiheuttaa tietty levälaji.

Kilpisjärven Norjan puolella oli vesi muovannut erikoisia hiidenkirnumaisia uomi

Jäämeren rannalta löytyi sydämen muotoinen kivi.

 Pohjoisessa tien reunan liuskeistä kalliota.

Eteläsuomessa esiintyy murenevaa graniittia, jota sanotaan rapakivigraniitiksi.

 Tämä erikoisen näköinen kantarellikivi löytyy Porvoon lähistöltä. Se on saanut muotonsa jääkauden vesivirtojen huuhtoessa kiveä. Kivi on graniittinen pyterliitti, se ei rapaudu eikä murene .karttalinkki

 Kiviä katselemalla huomaa, että kaikki kivet ei ole saman näköisiä eikä saman värisiä.

Alakuvassa Kittilän jaspista irtokivenä soramontuilta.

Kittilän jaspis on monikäyttöinen ja hyvin suosittu korukivi.

Heinolasta pohjoiseen matkatessa ei voi olla huomaamatta keikkuvaa kiveä tien reunalla.

Pohjanmaalla tien reunassa hevoskivi, jonka yli 100 vuotta sitten kirjoitettu teksti kertoo sen ajan oloista.

Tässä on metsän keskellä luola kiven sisällä.

Rajakivet on ollet hyvin merkittäviä ennen vanhaan.

sääksen siivillä

Toiveenani oli nähdä kalasääski. Muutaman reissun sain tehdä tietylle paikalle..
On hieno luontoelämys nähdä linnut suon ympäröimässä erämaassa. 

Kuvat on zoomattu noin puolen kilometrin päästä.

                                   

lennä perhonen lennä

              Nokkosperhoset lepäilee kädellä.

kukkia korissa

       Keräsin taas koriin kotiintuovaksi kukkia ja oman palstan mansikoita

kesäpäivän perhoset

 Keskikesän päiväperhosia.

kalalokin poikaset

Kalalokki hautoi kiven päällä kesäkuun alussa.

Toisen kiven päällä oli samaan aikaan jo poikasia, ne oli muutaman päivän ikäisiä.

Palasin parin viikon kuluttua katsomaan mitä kalalokeille nyt kuuluu.

Poikaset oli kasvaneet ja kaikki kolme juosta taapersivat kivellä.
Niillä on niin hyvä suojaväri, että niitä ei helpsoti huomaa kiveltä.

Palasin taas kuukauden kuluttua katsomaan niitä.

Kaksi poikasista oli edelleen samalla kivellä ja kolmas viereisellä, ovat jo lentokykyisiä.

Oli mukava seurata ja nähdä kalalokin pesuevaiheita.

kalatiirat

Kuvasarja kalatiiroista kaikki kuvattu tänään peräjälkeen.

 

Tuliko vähän nokan koputusta.

 Tunkelija saa lähdön omalta nimikko kiveltä kiveltä.

Voittoa tuuletaan.

 Taitaa olla pariskunta tämä.

Tämä on rengastettu lintu, ei kumpikaan noista kahdesta kiven valtaajasta.

Kalatiiran poikaset on jo lentokykyisiä. Kuvassa näkyy kiven takana emo.
Lisäksi yläkuvassa on vasemmassa reunassa västäräkki.

Aika sopuisaa elämää elelevät.

Samalle rannalle mahtuu lokit ja tiirat. Molempien poikaset on jo lentokykyisiä.

pajusirkku

Niityllä osmankäämin varrella istui pieni lintu. Paljain silmin en sitä tunnistanut.

 Se katseli kuvaajaa, eikä tuntunut pelkäävän, joten oli helppo kuvauskohde.

Kameran mukana olosta on se hyvä puoli, että lajin voi jälkeenpäin tunnistaa kuvasta.

Ensisilmäyksellä se muistuttaa keltasirkkua,
Tarkemmin katsottuna olen tunnistanut sen pajusirkku naaraaksi.

Samana päivänä ja samassa maastossa, kaukana kuvaamastani linnusta sirkku keräili heinää.

Alkaa olla jo puolivälissä heinäkuuta, joten ilmeisesti tekee toista pesää.

Pajusirkku rakentaa maahan pesän heinistä yleensä maahan.
Pesä on valmis muutamassa päivässä päivässä.

Poikaset lähtee pesästä jopa alle 10 päivän iässä.
Tuon pesän poikaset on siten lennossa noin kuukauden kuluttua.

Pajusirkku on sirkkujen tapaan melko kylmänkestävä laji.
Muuttaa keväällä huhtikuun alusta alkaen ja pian pajulinnun yksitoikkoista jankuttavaa sirkutusta kuulee rannoilta ja kosteikkojen reunoilta.

makeaa kesää

Korissa tuomisia kotiin kasvimaalta.