sunnuntai 25. lokakuuta 2015

kärpäsloukku on lihansyöjäkasvi

Kärpäsloukulle pitäsi tarjota hyönteisiä, mutta ilman niitäkin se on viihtynyt. Sitä ei kuitenkaan saisi kastella lannoitevedellä.  Mulla tulee olla hapanta. Kasvi on oikeastaan suokasvi, kuten kihokki.
Käspäsloukku on innokas kukkimaan ja tekemään siemeniä. Sopivissa oloissa siemenet itää hyvin.  Syksyn mittaan niistä kasvaa pieniä ruusukkeita.
Kärpäsloukku tarvitsee talvella lepopaikan viileässä. Jos hyvin käy se jatkaa kasvuaan keväällä. Syksyiset pienet siementaimet ei ole kestäneet talvehtimista.

 

 

 

 

torstai 15. lokakuuta 2015

tiistai 13. lokakuuta 2015

katoava menneisyys

Tällä paikalla oli lato vielä viime vuonna.

Kuvan ladosta otin puolitoista vuotta sitten. Kuvat on otettu melko tarkasti samalta kohtaa.
Vanhojen latojen katoaminen maisemasta vie mukanaan palasen menneisyyttä.

torstai 1. lokakuuta 2015

merikaupunki kotka

 Kotka on merellinen kaupunki. Näkymiä Sapokan vesipuistosta ja Katariinan puistosta.












 

kumpaa reittiä

Kumpaako reittiä ylittäisin joen, olisi mukava kokeilla mihin pystyy.

Tuumasin, että rohkeus ei riitä, sillä pelkään vähänkään korkeita paikkoja

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

vanha kalkkilouhos

Sipoon rajamailla on vanha kalkkilouhos. Louhoksia on useita ja ne sijaitsee metsän keskellä, niin että ne huomaa vasta kun osuu kohdalle.
Paikka vaikuttaa aika pelottavalta, koska louhokset näyttää aika syviltä ja syviä ne varmasti ovatkin. Täältä lohuhittiin kalkkia 1800 luvun alusta alkaen noin sadan vuoden ajan. Louhokselle rakennettiin silloin rautatie, joka oli hevosvoimainen.






tiistai 15. syyskuuta 2015

pihlajanmarjat punertaa

Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois..
Syksy tuntuu aina haikelta ja surulliselta, kesä jota niin odotettiin on takana.
Syys synkeät toi päivät ja myrskyt pauhuisat, Ne linnunlaulun veivät ja kukat armahat.
En muista yhtään iloista syyslaulua mutta suruisia lauluja sitäkin useamman.

Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois.
 

Lintu pieni syksyn tieltä kesän maille rientelee.
 

Hyvästi jääkää nyt hyvät ystävät,
maille vierahille nyt pääskyt lähtevät
.

 

 

 

Syksy jo saa, harmaa on maa,  koivuista lehdetkin pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie,  siellähän kesäkin ikuinen lie.

(lauluja kouluajoilta)

lauantai 12. syyskuuta 2015

kuusipuusta on moneksi

Kuvia selatessa tulin huomanneeksi että kansioissa on monen aiheisia kuvia.
Kuusi on numero tai lukumäärä, mutta se on myös havupuu. 

Tähän kuusikkoon muodostunut polku on kuusikkokuja, piikkkejä sataa niskaan jos siitä läpi kulkee.

Kuusipuu tarjoaa linnuille ravintoa runsaasti. Kuusipuun tarjoaman suojan ja ruuan turvin monet talvilinnut selviää talvesta. Siemensyöjät syövät kävyn siemeniä, kuten tässä pikkukäpylintu.
Kuusitiaisen elinympäristönä on kuusimetsä. Talvisin se löytää kuusen oksilta ötököitä.
Kuusen oksille on kasvanut naavaa, sitä voidaan pitää ilman puhtauden mittarina. Saastuneessa ympäristössä naavaa ei muodostu.
Kuusi on maamme tärkein rakennuspuu. Siitä tehdään huonekaluja, lautoja ja vaikkapa paperia.
Kuusen lehdet, eli piikit uusiutuvat muutaman vuoden välein. Metsässä on valtava muurahaisarmeija joka lakkaamatta työskentelee ja kerää piikkejä kasoihin. Työ on äärettömän hidasta, mutta muurahaiset ovat loputtoman ahkeria, suurella joukolla työ edistyy. Tämän keon kokoaamiseen on voinut mennä kymmeniä vuosia.
Keon rakentaminen alkaa pienestä. Tämä keko sijaitsee kostealla suolla. Ympärillä kasvaa hidaskasvuisia näreitä. Mutta äärettömällä sitkeydellään muurahaiset ovat keränneet ympäristön näreistä piikkejä keon pohjaksi.
Vanha kuusi on ollut kauan paikallaan. Ehkä noin 100 vuotta sitten tuolle paikalle osui yksi kuusen siemen, joka säästyi tallomiselta, ehkä se pääsi kasvamaan piilossa emokuusensa alla. Kun sitten emokuusi kaadettiin, jäi se taistelemaan oman elintilansa puolesta. Kasvoi ja vahvistui. Siitä kasvoi alueensa yksi komeimmista kuusista.  Koska se kasvoi suojelualuella sitä ei kaadettu, vaikka se osoitti jo ränsistymisen merkkejä. Se tarjoaa vieläkin suojaa ja ravintoa lukuisille lajeille. Huomasin eräänä päivänä palokärjen nakuttelevan sen runkoa, ehkä rungon sisällä oli ötököitä.
Jotkut kuuset ei koskaan päädy lautatehtaalle, eikä rakennuspuuksi, vaan lopulta ne hajoavat maahan. Tälläiset kaatuneet ja lahoavat puut on kasvieliöitten ja maan pikkueläjien aarreaittoja.
Orava oli löytänyt mieleuisan rakennuspaikan pesälleen kuusen oksilta.
Kuusen ja koivun rungolla näkee joskus erinäköisiä ja erikokoisia pahkoja.
Tämän erikoisen näköisen pahkan kuvasin kiutakönkään polun varrelta.
Kuusi suojautuu ympäristöä vastaan erittämällä pihkaa. Pihka on tarttuvaista ja muodostunut kuusen erittämästä öljystä ja hartsista. Pihkalla uskotaan olevan lukuisia terveyttä edistäviä ominaisuuksia.
Kuusen oksan tynkään voi ripustaa koristeeksi kesäisen kukkaseppeleen.
Siinä on kasvanut kaksi kuusikaverusta polun varrella.
Nuori kuusen taimi on löytänyt kasvupaikan vanhan kuusen lahonnesta kannosta.
Tässä kuusentaimi  jäänyt emokuusensa tyvelle kasvamaan.
Tasakasvuinen keskivanha kuusimetsä.
Tämä kuusi sai elää yli 100 vuotiaaksi ja oli terve kun se kaadettiin.
Täällähän näitä kaadettuja kuusia on kasassa.
Kuusipuu luo perinteisen joulun tunnelman. Sen oksilla loistavia kynttilöitä katsellaan ja sen ympärillä pyöritään. Sen alle tuodaan lahjat. Meillä kissakin ihastui aidosta joulukuusesta.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015