sunnuntai 20. syyskuuta 2015

vanha kalkkilouhos

Sipoon rajamailla on vanha kalkkilouhos. Louhoksia on useita ja ne sijaitsee metsän keskellä, niin että ne huomaa vasta kun osuu kohdalle.
Paikka vaikuttaa aika pelottavalta, koska louhokset näyttää aika syviltä ja syviä ne varmasti ovatkin. Täältä lohuhittiin kalkkia 1800 luvun alusta alkaen noin sadan vuoden ajan. Louhokselle rakennettiin silloin rautatie, joka oli hevosvoimainen.






tiistai 15. syyskuuta 2015

pihlajanmarjat punertaa

Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois..
Syksy tuntuu aina haikelta ja surulliselta, kesä jota niin odotettiin on takana.
Syys synkeät toi päivät ja myrskyt pauhuisat, Ne linnunlaulun veivät ja kukat armahat.
En muista yhtään iloista syyslaulua mutta suruisia lauluja sitäkin useamman.

Punertaa marjat pihlajan kuin verta niillä ois.
 

Lintu pieni syksyn tieltä kesän maille rientelee.
 

Hyvästi jääkää nyt hyvät ystävät,
maille vierahille nyt pääskyt lähtevät
.

 

 

 

Syksy jo saa, harmaa on maa,  koivuista lehdetkin pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie,  siellähän kesäkin ikuinen lie.

(lauluja kouluajoilta)

lauantai 12. syyskuuta 2015

kuusipuusta on moneksi

Kuvia selatessa tulin huomanneeksi että kansioissa on monen aiheisia kuvia.
Kuusi on numero tai lukumäärä, mutta se on myös havupuu. 

Tähän kuusikkoon muodostunut polku on kuusikkokuja, piikkkejä sataa niskaan jos siitä läpi kulkee.

Kuusipuu tarjoaa linnuille ravintoa runsaasti. Kuusipuun tarjoaman suojan ja ruuan turvin monet talvilinnut selviää talvesta. Siemensyöjät syövät kävyn siemeniä, kuten tässä pikkukäpylintu.
Kuusitiaisen elinympäristönä on kuusimetsä. Talvisin se löytää kuusen oksilta ötököitä.
Kuusen oksille on kasvanut naavaa, sitä voidaan pitää ilman puhtauden mittarina. Saastuneessa ympäristössä naavaa ei muodostu.
Kuusi on maamme tärkein rakennuspuu. Siitä tehdään huonekaluja, lautoja ja vaikkapa paperia.
Kuusen lehdet, eli piikit uusiutuvat muutaman vuoden välein. Metsässä on valtava muurahaisarmeija joka lakkaamatta työskentelee ja kerää piikkejä kasoihin. Työ on äärettömän hidasta, mutta muurahaiset ovat loputtoman ahkeria, suurella joukolla työ edistyy. Tämän keon kokoaamiseen on voinut mennä kymmeniä vuosia.
Keon rakentaminen alkaa pienestä. Tämä keko sijaitsee kostealla suolla. Ympärillä kasvaa hidaskasvuisia näreitä. Mutta äärettömällä sitkeydellään muurahaiset ovat keränneet ympäristön näreistä piikkejä keon pohjaksi.
Vanha kuusi on ollut kauan paikallaan. Ehkä noin 100 vuotta sitten tuolle paikalle osui yksi kuusen siemen, joka säästyi tallomiselta, ehkä se pääsi kasvamaan piilossa emokuusensa alla. Kun sitten emokuusi kaadettiin, jäi se taistelemaan oman elintilansa puolesta. Kasvoi ja vahvistui. Siitä kasvoi alueensa yksi komeimmista kuusista.  Koska se kasvoi suojelualuella sitä ei kaadettu, vaikka se osoitti jo ränsistymisen merkkejä. Se tarjoaa vieläkin suojaa ja ravintoa lukuisille lajeille. Huomasin eräänä päivänä palokärjen nakuttelevan sen runkoa, ehkä rungon sisällä oli ötököitä.
Jotkut kuuset ei koskaan päädy lautatehtaalle, eikä rakennuspuuksi, vaan lopulta ne hajoavat maahan. Tälläiset kaatuneet ja lahoavat puut on kasvieliöitten ja maan pikkueläjien aarreaittoja.
Orava oli löytänyt mieleuisan rakennuspaikan pesälleen kuusen oksilta.
Kuusen ja koivun rungolla näkee joskus erinäköisiä ja erikokoisia pahkoja.
Tämän erikoisen näköisen pahkan kuvasin kiutakönkään polun varrelta.
Kuusi suojautuu ympäristöä vastaan erittämällä pihkaa. Pihka on tarttuvaista ja muodostunut kuusen erittämästä öljystä ja hartsista. Pihkalla uskotaan olevan lukuisia terveyttä edistäviä ominaisuuksia.
Kuusen oksan tynkään voi ripustaa koristeeksi kesäisen kukkaseppeleen.
Siinä on kasvanut kaksi kuusikaverusta polun varrella.
Nuori kuusen taimi on löytänyt kasvupaikan vanhan kuusen lahonnesta kannosta.
Tässä kuusentaimi  jäänyt emokuusensa tyvelle kasvamaan.
Tasakasvuinen keskivanha kuusimetsä.
Tämä kuusi sai elää yli 100 vuotiaaksi ja oli terve kun se kaadettiin.
Täällähän näitä kaadettuja kuusia on kasassa.
Kuusipuu luo perinteisen joulun tunnelman. Sen oksilla loistavia kynttilöitä katsellaan ja sen ympärillä pyöritään. Sen alle tuodaan lahjat. Meillä kissakin ihastui aidosta joulukuusesta.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

sunnuntai 30. elokuuta 2015

kaatialan louhos

Kuortaneella sijaitsee vanha louhos, josta puolivuosisata sitten louhittiin maasälpää ja kvartsia.Louhoksessa on viime vuosina harrastettu urheilusukellusta, nytkin siellä niitä oli. Se on myös korukiviharrastajien suosima kohde. Alueelta on löydetty arvokkaita korukiviä. Jos kivikasoja penkoo niin jotain aina löytää. Louhoksen ympärillä on isoja kivikasoja, joissa on erikokoista kiveä. Jos kaikki kivet siirrettäisi takaisin kaivokseen, sikäli kuin ne sinne mahtuisi, niin se näyttäisi tasaiselle.
Alue on matalaa lähes suoperäistä maastoa.


 




torstai 27. elokuuta 2015

kurjet kokoontuu

       Asikkalan kirkon seutuville oli kokoontunut muuttolintuja, pääasiassa kurkia.




tiistai 25. elokuuta 2015

kattohaikara

Koskella oli kattohaikara pesinyt ensimmäistä kertaa. Poikasia on pesässä kaksi ja ne ovat pian lentokykyisiä. Kattohaikaran pesintä maassamme on äärimäisen harvinaista.





lauantai 15. elokuuta 2015

asikkalan aurinkovuori

Aurinkovuori on Salpauselän korkea harjumuodostelma. Ylhäältä on hyvät näkymä Päijänteelle.

Portaissa on askelmia lähes 300. Ne oli heikkokuntoiset, mutta lähiaikoina ne uusitaan.

perjantai 14. elokuuta 2015

metsässä kuljin

Kivien päällä istui pieni posliininen esine. Kurkkasin kiven alle.
Siellä sijaitsee maamme ensimmäinen geokätkö.