kallioinen luontometsä

 Lähdin etsimään sieniä ja päädyin lähiseudun kallioille, joilla en ole koskaan ennen käynyt.

  Tästä pitää nousta ylös jos polvet on tarpeeksi notkeat.

     Kulkiessani oli sellaiset fiilikset, kuin olisin kulkenut jossain pohjoissuomessa.

   Olin Haukkakallion korkeimmalla kohdalla, puut peittivät näkymän kauemmaksi..

     On täällä moni muukin kulkenut ennen minua.

   Pitkospuut oli märät, etsin jalansijaa reunoilla, jotta en liukastu.

    Joen vesi on sameaa, että uimaan se ei houkuttele ainakaan sateen jälkeen.

auringonkukkien aikaa

     Nyt on auringonkukkien aika.

kalaparvi

 Kävin merenrannalla ja huomasin pikkukalaparven, en ole ennen tälläistä nähnytkään.

                         

rättänän tekkoon

Metsäreissulla huomasin mustikoita ja huomasin puolikoita. Taidanpa leipoa jotain marjaista.
Mustikoita ei ollut piiraaksi asti, joten poikkesin kaupan pakastealtaalla ja ostin mustikoita.
Mustikkakukko eli rättänä, siihen löytyy monta ohjetta, mutta kaikissa ohjeissa on  ruisjauhoa.
Taikinasta tuli vähän murumaista ja mustikat ei peittyneet hyvin.
Paistettaessa mustikat valui pitkin reunoja, mutta eihän se mitään haittaa.

 

 

 

 

 

Mustikkakukosta mieleen,
että jos kalakukko viheltää, niin silloin kalakukko on päässyt vuotamaan kuoren läpi.

porkkanoita palstalta

      Epämääräisiä muhkuroita kasvoi porkkanoista.

   Valkosipulit ei kasvaneet miksikään.

kitöstä löparöön

   Sipoon eteläisin yleinen tie päättyy tähän. (muut kuin tieosakkaat)

 Kitöntie oli mukainen ja kuoppainen. Alue tuntui syrjäiseltä ja hiljaiselta.

punaiset lumpeenkukat

Huomasin lammikolla vaaleanpunaisia lumpeenkukkia.
Ne ei varmaankaan ole itsestään siihen kasvaneet, vaan istutettuja.
Tavallista lummetta isommilta näyttivät, samoin  kuin nuo valkoisetkin.

veneitä rannalla

Meillä ei ole omaa venettä, eikä ole venepaikkaa. Viimeksi olen soutanut tai ollut veneen kyydissä joskus lapsena. Se oli hullua aikaa kun isosisarukset
lähti järvelle, ne lainasi luvatta naapurin venettä ja niin lähdettiin kaikki soutelemaan, meitä oli mukana neljä tai viisi.  Oltiin hullunrohkeita, ei osannut pelätä, että vene kaatuisi. Joskus soudettiin läheiseen saareen, jonne oli rannalta matkaa kaksisataa metriä. Osattiin uida mutta oltaisko jaksettu hädän tullen uida rantaan. Minä osasin kellua jo ennen kuin osasin uida. Naapurit huomasi että heidän vene
on otettu ne tuli huutelemaan ja me kakarat tietenkin pelättiin tulla järveltä takaisin rantaan ja soutivat veneen kauemmaksi toiseen rantaan. Minä kun olin nuorin, niin minun ei tarvinnut koskaan vastata isosisarusteni tempuista.

joutsenet

Olin menossa lintulammelle, kun huomasin yllättäen laulujoutsenet jalkakäytävän reunalla puun varjossa. Valppaana mutta luottavaisena ne oli tarkkaili ohikulkijoita ja autoliikennettä

.Laulujoutsenet on pesineet Jokelan lammikoilla vuosikausia ja tottuneet ihmisten läsnäoloon.

leijonankita kukkii

Leijonankidat esikasvatin keväällä. Pienenpienistä siemenistä kasvoi vahvoja taimia, jotka kesti hyvin siirtelyä. Taimia tulikin sitten paljon enemmän kuin olin ajatellut. Kukinta kestä aika pitkään.