keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

kiteen eläinpuisto matkalla itäsuomessa

Itäsuomen matka oli sujunut sen verran mukavasti, että kävin Kiteen eläintarhassa
En tiennyt paikasta oikeastaan mitään, kassalta saadun kartan mukaan lähdin kierrokselle.

 Aidan takana oli tutun näköinen eläin röh röh sanoo isosika, taikka siis villisika.
 Tämä iso eläin on visentti tai puhveli, en löytänyt opastusta, iso eläin kuitenkin.
 Tässä nämä ovat jotain vuohia.
 Oli siellä strutsejakin.
 Kotoinen kurkikin sieltä löytyi. Kurkea ei yleensä luonnossa pääse yhtä läheltä.
Tässä vaiheessa huomasin tummat sadepilvet. En arvannut ottaa mukaan sateenvarjoa, enkä muovipussia kameralle. Kierros jäi lyhyeen ja lähdin pois.
Kierros 2 km vaikuttaa turhan pitkälle, kun nähtävää, eli eläimiä ei ole kovin paljoa.
.

Parikkalan nähtävyys

Parikkalan suosituimpia nähtävyyksiä on Parikkalan patsaspuisto.
Sisäänpääsy on vapaaehtoinen, mutta portilla olevaan laatikkoon suositellaan pientä käyntimaksua.
Kaikki teokset ovat yhden taiteilijan Veijo  Rönkkösen tekemiä ja lähinnä hänen omakuvia.

 Vaikutti siltä että siellä oli paljon kävijöitä. Puistossa kulkiessa välillä säpsähdin, kun veistoshahmot  näyttivät niin eläviltä, kuin paikallaan oleva ihminen.
     Puistossa oli erikokoisia veistoksia, aikuisia ja lapsia, myös lintuja, eläimiä ja muita teoksia.

 
Synkän tuntuinen paikka, joka herätti monenlaisia ajatuksia niin taiteilijasta, kuin teoksista.
Eniten ihmetystä herätti niin suuri määrä veistospatsaita.

matkalla punkaharju

 Punkaharjun harjutie, jota en ole ennen ajanut. Tie kiemurtelee reunaa pitkin kapeahkona reittinä, joka on ainakin pyöräilijöiden suosiossa.


maanantai 13. heinäkuuta 2020

kukkoja kanalassa

Kirjavia kanoja ja kukkoja. Erikoisen värisiä ja näköisiäkin.

Kaksi kukkoa samassa kanalaumassa ovat hyvin sopuisia.




Nämä kanat ja kukot ovat sopuisia ja rauhallisia luonteeltaan.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

lintuja kotiseudulla

Kotiseutumatkalla pysähdyin järvelle, jossa olen aikasemmin nähnyt kuikan. Siellä tutussa paikassa kuikka oli ja oli niitä useampiakin.
Yllättävän lähellä rantaa liikkuvat, yleensä kuikka on arka ja varovainen lintu
Kuikkia kuvatessani kalalokki lenteli lähettyvillä kierrellen ja varoitellen.
Kun siirryin muutaman askeleen sivummalle lokki meni pesälle. Sen pesä oli laiturin reunassa.
Heinäkuuta oli jo viikko mennyt ja se hautoi munia, niin oletan, koska en nähnyt enkä kuullut poikasten ääntä.Tavallisesti lokin poikaset kuoriutuu kesäkuun aluassa.
Vastarannalla toinen kalalokki istui kivellä, ilmeisesti tämän pesivän puoliso.

mullikat laitumella

Maaseutumaisen tien varrella oli nuoria vasikoita, urospuolisia, eli sonneja joista käytetään myös nimeä mulli tai mullikka. Ovat niin sööttejä ja katse on niin vastustamaton. Oli ihan pakko pysähtyä katsomaan niitä ja alkaa kuvauspuuhiin.


maanantai 6. heinäkuuta 2020

tarkkavainen kauris

    Huomasin pellonreunassa kauriin ja kauriskin taisi huomata minut.
   Aina näitä pysähtyy kuvaamaan jos matkan varrella niitä huomaa.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

nukuttaa

    On niillä hyvät unenlahjat, siihen ne nukahti keskelle lattiaa. Tietävät, ettei niitä häiritä.

perjantai 26. kesäkuuta 2020

menolippu

Joskus harvoin joudun käyttämään junaa, tavallisesti kuljen omalla autolla. Edellisestä junamatkasta oli kulunut jo aikaa, joten osaanko matkustaa enää junalla. Junassa ei enää myydä lippuja, joten se on ostettava ennen matkaan lähtöä. Siinäpä tuumailtava miten ja mistä saan junalipun ostettua. Selvisi, että helpoiten sen saa R-kioskilta. Asemalaiturilla oli ihmeen hiljaista, niin junassakin.

 

Leimauslaite taisi olla samanlainen kuin viimeksikin.

Matka naapurikaupunkin ei kauan kestänyt.
Liikenteessä näkyy kirjavia vihreitä, violetteja ja sinisiä junan vaunuja.
     matkalippu



tiistai 23. kesäkuuta 2020

joutsenet suviyössä

Varhaisaamun tunnelmahetkiä.