vanhan kissan elämän tarina

Kattinen syntyi kauan sitten pieneen mökkiin.
Kattinen ei ollut tottunut ihmiseen ja ensikosketuksena merkitsi minut naarmuilla.
Pentu oli seitsenviikkoinen ja huomattavan laiha, vain luuta ja nahkaa.
Ensimmäiset päivät se piileskeli sängyn alla ja vasta yön tullen se tuli syömään.
Mutta aina  ihmisen nähtyään se pakeni heti sängyn alle. Mutta vähitellen Kattinen huomasi, että ihmistä ei tarvitse pelätä ja se alkoi näyttäytyä myös päiväsaikaan.

Kattinen sai ensimmäiset kesät juosta vapaana, mutta sitten tuli kesä, jolloin teimme muuttoa
. Silloin se aavisti jotain olevan tapahtumassa ja karkasi. Jouduimme etsimään päivän ja saimme sen mukaamme.
Kattinen matkusti kanssamme maalta kaupunkiin ja niin siitä tuli kaupunkilaiskissa, joka ei päässyt enää ulos vapaasti.
Kattinen oppi istumaan polkupyörän korissa ja pääsi siten mukaan ulkoilemaan metsälenkeille. Hihnassa se kulki kuin vanha tekijä..
Kesällä se oli mukana mökillä ja se olikin Kattisen elämän parasta aikaa.
Kattisen viimeisenä kesänä palasimme mökiltä kotiin juhannuksen mailla.


Sitten huomattiin, että Kattinen oli väsynyt, eikä ruoka maistunut.
Oli tehtävä raskas päätös ja luovuttava.
Kattisen elämän pituus oli 18 vuotta 7 kuukautta ja 14 päivää.

Kattinen sai viimeisen lepopaikan mökiltä ruusupensaan alta, jossa se eläissään usein makoili.

 

Tuohon aikaan kissanpennulla ei ollut mitään suositusta luovutusiästä ja usein pennuista haluttiin eroon heti kun ne alkoi syödä muutakin kuin emon maitoa jopa 3-5 viikkoisina.