geokätköilyä

Geokätköilyn sanotaan olevan liikunnallinen harrastus.
Geokätköt voi olla ihan minkälaisia vain ja ne on piiilotettu mihin vain.
Isoimmat kätköt voi olla ämpärin kokoisia ja pienimmät nappipariston kokoisia.

Joskus se piilotetaan niin että asiasta tietämätön ei arvaisi mitään.
Kätkö voi olla piilotettu rakenteisiin monin eri tavoin.

Tavallinen ja suosittu kätköpurkki on muovirasia.

Kätkön sisällä on aina lokivihko tai paperi, siihen kirjataan oma nimmari.
Sen jälkeen sen voi ilmoittaa löydetyksi Geocaching- sivulle.
Kätköt on tehty löydettäväksi, niiden tarkoitus ei ole pysyä piilossa.

makea kaupunki

Karkkila on nuori kaupunki, eikä se erikoisemmin kaupunkimaiselta vaikuta.

 Vanhoja puurakennuksia, matalia kerrostaloja ja tyhjiä liiketiloja.
Teollisuus- ja toimitiloja on tyhjillään ja jossain paikoin on sekalaista rakennusjätettä.

Väestön määrä on pysynyt vuosikymmeniä pysynyt melkein samana, voisikin todeta, että asukkaat ei siellä liioin lisäänny. Ulospäin se antaa vaikutelman että kehitys olisi pysähtynyt jonnekin 60-70 luvulle.
Vanhat myymälät ja kyltit antavat nostalgisen vaikutelman.

Keskustan kautta kulkiessa tulee mieleen entisajan asuinmiljöö.
Ken tänne sopeutuu, varmaan viihtyy, sen verran rauhalliselta paikka vaikuttaa.

Keskustan läpi kulkee leveä katu, usein vanhojen pikkukaupunkien kadut on kapeita ja ahtaita.

Kaupungin keskustassa on kaksi uudempaa ruokakauppaa.
Tosin en tiedä onko keskusta tässä vai jossakin muualla.
Poikkesin kauppaan pienille ostoksille.

Kaupunkia halkoo Karjaanjoki ja joessa on useita koskia, tässä niistä yksi.
Joki on tällä kohtaa leveää ja matala, uiminen ei onnistuisi näillä vesillä.

Pitkälänkoskessa on rakennelmia, muistoja menneeltä ajalta.
Tiilinen rakennus on säilynyt ehjänä, se lienee ollut joku sähkön jakelukeskus.

sienimetsässä

Kävin taas  etsimässä sieniä. Lähiseudulla ei sieniä liioin ole, joten täytyy mennä vähän kauemmaksi löytääkseen täytettä korin pohjalle.

Metsämaisema on rauhoittava. Tuntuu kuin aika pysähtyisi ja mieli lepää. Pian kuului korpin rääkkymistä, se loi aitoa erämaan tunnelmaa tähän maisemaan.

 Yksi herkkutatti löytyi, sekin jo toukkien nakertelema.

 Suppilovahveroita löytyy hyvin harvakseltaan, siellä missä niitä on, niitä on yleensä useampia.

Limanuljaska taisi olla sieniretkeni yleisin sieni. En niitä mielellään kerää, koska ovat niin lötköjä.
Löysin rouskuja yhteensä noin kolme litraa ja suppiksia litran verran.
Ehkäpä toisella kertaa löydän enemmän, suppiksia ainakin voisi vielä löytyä.