lähtevien lokkien laituri

Minä olen vain lokinpoika ja tuuli mua kuljettaa
ja usein hiljaa salaa mä kotilaiturille palaan
Minun siipeni heikot on vielä, olen pieni ja kokematon
Vaan suuria aaltoja usein mä katsellut jo oon.

Minä katselen järven pintaa ja nälkäkin vaivaa mua,
sillä emoni pois jo lähtin jäin rannalle uikuttamaan.
Näin isoja lintuja paljon kaartelevan yllä veen
vaan siipeni heikot ol vielä ei ne minua kantaneet.

Mutta niitten lähtöä koskaan unhoittaa en millään voi
jo syksyn kylmät viimat kohottaa mut siivilleen
vihdoin kaartelen pilvien yllä
näen seudut kotivesien
ja talven tuiskujen jälkeen
tänne palaan uudelleen..

( mukaellen)